Lapsenkengissä

Kesäkasa

2012-01-31T20:25:00.000+02:00

Tässäpä vähän kuvia meidän Huutis-löydöistä ja parista muusta uudehkosta jutusta.

Ompputeeppari, pinkki pitkähihainen ja liila hame löytyivät eräästä vaatepaketista, sukkikset jo vanhempia löytöjä.

Tykkään huudella juurikin noita vaatepaketteja, saa paljon kerralla, yksillä postareilla ja koska en todellakaan ole mikään merkkinatsi tai muutenkaan tarkka vaatteista, niin sieltä löytyy aina ihania, käyttökelpoisia juttuja tosi edullisesti.

Ja tässä kasassa muita ostoksia huutiksesta sekä yksi punavalkopallomekkonen Henkkikseltä.

Kesäksi on paljon ihania vaatteita, joten se saa jo tulla. Vaikka helmikuussa. :P En jaksaisi tänä vuonna tätä talvea enää, viime vuonna oli paljon parempi talvi vaikka oli enemmän pakkasta.

Kuinka moni teistä oottaa jo kesää? Kaikki? :)

Taikaa

2012-01-29T20:37:00.003+02:00

...valon

...ja keijujen

...kauneuden

...ja ilon.

Lumiukot täällä hei!

2012-01-21T19:30:00.003+02:00

Oulussa on lunta varmaan viis metriä, tai siis no melkein. Paljon kuitenkin ja sehän vasta kivaa on. Pääsee laskeen mäkeä.

Minulta kyseltiin Lotan talvipukeutumisesta. Meillä on käytössä viime vuonna alesta ostettu Henkkiksen toppis, kokoa 92 ja mahtuu vielä vallan hyvin! Ei se täydellinen ole, mutta asiansa ajaa. Jämäkkä ja kivan värinen. Kaveriksi ollaan löydetti Lindexiltä yhteensopiva fleece-hattu. Varahaalarina lahjoituksena saatu Lassie.

Kengät on Cittarista, merkkiä Treksta ja hanskat Popilta.

Niin ja uutisia! Pitkän prosessin jälkeen olen päässyt lähemmäs sitä unelmatyötä, jota viime vuoden puolella hain. Olen nyt siis tekemässä sitä harjoitteluna ja katselemme sitten jatkon suhteen kun aika koittaa. Aloitin viime maanantaina eli viikon oon nyt ollut siellä. Käytännössä työ on myyntiä ja markkinointia media-alalla. Omaa alaa siis aikalailla.

Ja täytyy sanoa, että TYKKÄÄN!

Pari kuvaa kotoa

2012-01-17T20:16:00.000+02:00

Joulukoristeiden poisotto inspiroi myös vähän fiksailemaan kodin viihtyvyyttä. Pitäisi aina välillä tehdä jotain pientä päivitystä. Se virkistää kotia ja mieltä. Muutamia uusia juttuja on, muut on vanhoja, uuden paikan saaneita tai ensi kertaa tässä asunnossa esille otettuja.

Ihkun maalaisromanttisen tarjottimen sain joululahjaksi.

Käsityöt ovat valloittaneet korit ja ikkunalaudan.

Rakastan valkoista helmalakanaani. Ei tarvitse koskaan laittaa päiväpeittoa, koska sänky näyttää kauniilta ilmankin.

Lotan asukin sopii hyvin sisustukseen raikkaine väreineen,
mekko on huutislöytö, jonka huusin osana isompaa pakettia.
Siitä ehkä lisää myöhemmin.

Meilläkin

2012-01-15T20:05:00.001+02:00

kiukutellaan joskus. Todellista arkea parhaimmillaan. :P

Ydinfysiikkaa

2012-01-14T22:10:00.004+02:00

Kamera on taas kuosissa, vaikka se vaatikin kyllä aika ison investoinnin. Mutta entistä parempi ja kuvia taas voi ottaa.

Jotenkin blogin ydin on hukassa. En tiedä mistä kirjoittaisin, tai mitä kuvaisin.
Tai mitä niistä monista kuvista, joita otan, julkaisisin.
Lukijoita pitäisi olla, mutta kommentteja tulee vähän.
En tiedä, mikä teitä kiinnostaa, enkä oikein saa otetta siitä, mihin suuntaan blogi menee.

Suosituimmat tekstit ovat paljastaneet minusta syvällisiä asioita, mutta ei paljastuksiakaan loputtomiin riitä.
Mistä haluaisitte siis lukea tai nähdä kuvia?
Haluan toki itse päättää, millaista sisältöä blogissa on, mutten ymmärrä miksei lukijoiden mielipidettä voisi kysyä. Joten kertokaa! :)

Loppuun kuvaa meistä höpsöistä tytteleistä.
Huomauttaisin muuten, että minulla ja Lotalla on hämmästyttävän samanväriset silmät.
En ollutkaan ennen tajunnut tätä, olin luullut että omat silmäni ovat perusruskeat ja Lotan tuommoiset jännät vaaleat.

Käytiin muuten luistelemassa. Jaksettiin noin viis minuuttia, mutta onpahan käyty.

Teknisiä ongelmia

2012-01-08T13:30:00.002+02:00

Kamerassa on jotain vikaa. Se ei tarkenna eikä ota kuvaa. Nyt olisi aikaa kuvata ja jopa valoisan aikaan. Pitänee kiikuttaa se johonkin, ja jospa vika saataisiin korjattua.

Sillä välin pitää laittaa vanha kuva, ennen joulua otettu. Harvinaista kun Lotta antaa laittaa tukkaan kampauksen. Pitäähän sellainen ihme ikuistaa.

Tein uuden vuoden päätöksen (teen paljon päätöksiä, en vain ole hyvä pysymään niissä :D), että teen ratkaisuja jotka edistävät elämääni eteenpäin. Lähinnä siis työ-osastolla. Otinkin viime viikolla loparit työstä, joka ei johda oikein mihinkään, ei ole koulutusta vastaavaa ja josta en enää nauti yhtään. Kun kaikki energia ja aivokapasiteetti menee työhön, ei silloin jaksa mitään muuta. Tein siis ratkaisun, että alan etsimään keinoa päästä omalle alalle ja edetä johonkin suuntaan. Suuntaan, jonne siis haluan edetä.

Ei huono päätös, vai mitä. :)

Joulutiivistys

2012-01-01T20:23:00.002+02:00

Loma alkaa olla ohi. Blogi on pysynyt hiljaa. Ensinnäkin siksi, koska unohdin otta usb-johdon mukaan Kajaaniin. Ja toisekseen siksi, ettei ole ollut energiaa. Yhtään.

Me sairasteltiin yli puolet lomasta. Jouluaaton oksensi Lotta, sitten pikkusisko ja lopuksi minä ja äitikin kärsittiin vatsanväänteistä ja jouduttiin vain lepäilemään. Eipä tuntunut lomalta, eikä joulultakaan. Just kun olisi tarvinnut jotain spesiaalia.

Joululahjoja saatiin kyllä kasapäin. Lotta sai ainakin vaatteita, barbin, luistimet, reinot, tossut, käsinuken, viltin, taiteilijasetin, kirjesetin, hyppypallon ja aiemmin rattikelkan, Peppi Pitkätossun, Littlest Pet Shopeja ja vaikka mitä. Minä sain mm. tarjottimen, virkatun korin, satiinilakanat, villasukat, saunatakin ja jumppapallon.

Alennusmyynneissä käytiin Kajaanissa, ja jotain pientä löytyikin. Uutta Vuotta Lotta vietti mummun kanssa nukkuen, äiti kaverin tupareissa.

Hyvä loma se silti oli. Vietin äidin kanssa paljon aikaa, sain auteltua kotitöissä ja varmaan piristettyäkin. Juteltiin niiiiiin paljon. Monesta asiasta. Äidin kanssa on hyvä jutella, se tietää niin paljon ja aina rohkaisee uskaltamaan ja valaa itsetuntoa. Ehkä vuonna 2012 teen isojakin ratkaisuja, saapa nähdä. Ainakin hyviä asioita on laitettu muhimaan aivokoppaan. :)

Hyvää Uutta Vuotta kaikille rakkaille lukijoille ja toivottavasti luette postaustauosta huolimatta edelleen myös tänä vuonna! ♥

Joulukortti

2011-12-20T18:37:00.002+02:00

Aika kiva tuli. :)

Saattaa olla että blogissa on hiljaisempaa. Paljon on mielen päällä, tekemistä, töitä, touhua, sairasteluakin. Sitten perjantaina Kajaaniin mummulaan, jos vaan ollaan terveinä. Ainakin joululahjapostauksia sitten joulun jälkeen tulossa.

Hyvää joulua siis kaikille lukijoille, kiitos tästä vuodesta ja tuesta ja kaikesta! ♥

Pimeyttä valon päivänä

2011-12-13T20:51:00.000+02:00

Äidiltäni löydettiin rintasyöpä. Se leikattiin, kaikki meni hyvin ja näytti hyvältä. Parin kuukauden sairaslomalla pitäisi selvitä.

Tänään kuultiin, että se olikin levinnyt. Nyt on edessä isompi leikkaus, rinnan poisto, solumyrkyt, sädehoidot. Noin puolen vuoden prosessi.

Tänä jouluna jouluiloa on vaikea löytää, kaiken tämän keskellä. Löytyy se kuitenkin, siitä että olemme kaikki elossa, meillä on toisemme eikä kenenkään tarvitse olla yksin.

Päätin, että minä ja Lotta vietämme joulun ja uuden vuoden Kajaanissa, äidin tukena ja seurana. Ihan rauhassa lomaillaan kaikki pyhät ja välipäivät. Se tekee hyvää meille kaikille.

Pitää vain toivoa joulun ihmettä ja sitä, että toinen leikkaus menee hyvin ja syöpä saadaan selätetyksi. Äiti on maailman kovin mimmi, joka varmasti voittaa sen painiottelun. Nää mimmit kannustaa vierestä.

Oot rakas, äiti. <3

Viuh!

2011-12-13T14:03:00.003+02:00

Tukka hyvin, hame päällä. Mä lähdenkin tästä pikkujouluihin! Moro!

Hendrix-paita kirpparilta
Hame Mango
Sukkikset ja säärystimet H&M
Villasukat Ruskovilla

Ps. Ois kiva saada kommenttejakin, kun täällä kerta käydään. :) Ne aina silleen piristää.

Hei kohtalo, oon iso tyttö jo!

2011-12-05T16:59:00.000+02:00

Sitähän voi uskoa joko sattumaan tai kohtaloon. Tai sitten niinkuin minä, häilyä siellä välillä jossain. Riippuu vähän päivästä. Tai ongelmasta. Se on lohduttavaa, kun ajattelee ettei koko elämä ole vai sarja sattumanvaraisia räpiköintejä, vaan jokaisella valinnalla on tarkoitus kuljettaa jonnekin tai jättää kuljettamatta.

Sattumahan on aika brutaali asia. Jos et satu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, missasit ehkä mahtavan mahdollisuuden. Ehkä elämäsi mies käveli juuri ohitsesi, ehkä olisit voinut voittaa viime viikolla lotossa, kun et lotonnut. Kaikki on kiinni tuurista tai sen puutteesta. Tough luck.

Joskus voi sattumalta katsoa ulos ikkunasta juuri oikealla hetkellä ja nähdä jotain kaunista.

Mutta silloin, kun ollaan suurien kysymysten äärellä, on lohduttavampaa ajatella kohtaloa. Tämän on tarkoitus vain vahvistaa minua. Sen ei ollut tarkoitus tapahtua juuri nyt. Se työpaikka ei ollut kohtaloni ja meitä ei oltu vain tarkoituettu yhteen.

Päti maailmassa sitten kumman tahansa laki, on olemassa kuitenkin valintoja, jotka vaikuttavat koko elämään. Siis sellaisia suuria valintoja, jotka eivät ehkä silloin tuntuneet niin suurilta. Kun kolmannella luokalla päätin olla menemättä musiikkiluokalle, se määritti paljon. En vaihtanutkaan koulua. Mietin paljon, millainen elämäni olisi jos olisin ollut rohkeampi ja lähtenyt vanhasta koulustani.

Kun kerran päätin moikata tuttua, joka ajoi pyörällä ja kaatuin moikattuaan takaisin, en olisi ollenkaan tällainen ihminen. Löysin kaveriporukan, jossa löysin itseni. Ja erään miehen. Kun päätin särkeä sen miehen sydämen, alkoi tapahtumasarja josta seurasi paljon huonoja asioita (sekoilua, vääriä miehiä, itsekkyyttä) mutta enemmän hyviä. Lotta. Itsenäistyminen. Paikka missä olen nyt.

Oli se siis kohtaloa tai sattumaa, pitää muistaa, että joillakin valinnoilla on seurauksia. Joskus pitää käyttää päätä, ja valita se, mikä on järkevintä. Joskus taas pitää kuunnella sydäntään ja tehdä, mikä on itselle parasta. Joskus väärilläkin valinnoilla voi olla hyvät seuraukset. Ja usein, melkein aina, vasta myöhemmin tietää, valitsiko oikein.

Kokoelma kasvaa

2011-12-03T19:19:00.002+02:00

Niin, minä sitten jäin vähän koukkuun. Siis neulomisen suhteen. Pipon jälkeen tuli säärystimet. Ja sitten kaulahuivi. Nämä nyt on tämmöisiä harjoituskappaleita. Kuhan jottain näperrän.

Nyt tekeillä on pipo itselleni. En vielä ainakaan kehtaisi antaa nuita tekeleitä kenellekkään muulle. Onneksi Lotalle kelpaa ja voidaan leikkiä huippumallia, joka esittelee Laura's Collectionia parvekkeella.

Lotalla päällä muuten vanha takkini. Siis minun vanha. Aika söpö.

Hoi voittaja!

2011-12-02T22:15:00.003+02:00

Nyt on arvottu! Virallisena arpojana ja valvojana toimi ystäväni Laura.

Tarkistin kaikkien osallistujien arpamäärät ja askartelimme jokaiselle oikean määrän arpalipukkeita. Lipukkeet laitettiin pipoon ja sekoitettiin.

Laura toimi onnettarena. Alempi kuva on lavastettu, oikeesti se poimi voittajan niin että pipo oli kiinni ja se ei nähnyt sinne.

Onnetar-Laura poimi voittajaksi seuraavan osallistujan...

Onnea Hantta! Otatko minuun yhteyttä, niin voidaan sopia palkinnon toimituksesta. :) Voidaan me nähä muutenkin. ;)

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Tein sen!

2011-11-25T22:02:00.002+02:00

onnistuin neulomaan valmiin pipon. Ja se on vieläpä ihan kiva! Jes!

Niin kiva jopa, että sitä on kehdannut pitää päässä. Ihan ihmisten ilmoilla.

Muistakee osallistua arvontaan pari postausta alempana. :) Vastauksia onkin tullut ihan mieletön määrä, vau! Ja tervetuloa uusille lukijoille ja siis ihanaa ja mahtavaa. Pus!

Ei mulla muuta

2011-11-23T22:00:00.001+02:00

...ku että hyvää movemberia vaan kaikille!

Viikset Free Rabbit.

Lapsenkengissä arpoo

2011-11-22T21:13:00.003+02:00

Arvontaa pukkaa siis.
Palkintona pieni mutta herkullinen paketti,
johon kuuluu
Royal Samettinen Tumma Suklaa- patukka
sekä
Free Rabbit-blogista tutun ystäväni taitelema
antiikkipronssinen
Herra Kaniini- kaulakoru.

Koru kulkee kätevästi voittajan luo
hauskassa aakkoskortissa. :)
Kaulakorun pituus kokonaisuudessaan on n. 34 cm,
lukollisen ketjun pituus on 30 cm
Alla vielä tarkempi kuva korusta,
Free Rabbitista löytyy vielä lisää kuvaa.

Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin
tähän postaukseen
30.11.2011
mennessä.

Linkkaamalla omassa blogissaan saa arvan.
Liittymällä lukijaksi tai jo kuulumalla lukijaraatiin saa arvan.

Eli mahdollista on osallistua maksimissaan kolmella arvalla,
maintisethan kommentissasi monellako arvalla osallistut. :)

Kommentoijien kesken arvomme Lotan kanssa sitten palkinnon.

Onnea arvontaan!

Ps. Arvonta on sponsoroitu.

Ajoissa

2011-11-20T11:06:00.000+02:00

mitä voi tehdä,
kun toinen vaatii ja pyytää
äiti, pliis, laitakko meille joulun?

laittaa tonttulakin päähän ja laulaa
tuiki tuiki tähtönen

eikä voi odottaa enää yhtään päivää

pitäähän toisen toiveet sitten toteuttaa, eikö?

Kotiin päin

2011-11-19T20:49:00.003+02:00

En haluaisi, että tästä blogista tulisi ankea ja synkkä, vaikka tämä syksy onkin ollut hyvin rankka. Eikä tästä tulekaan, koska en ole suostunut masentumaan tai lannistumaan taakan alla. Olen kääntynyt kotiin päin. Eräs läheinen ihminen on sairastunut vakavasti ja se jos mikä saa asiat tärkeysjärjestykseen. Tärkeintä ovat rakkaat ihmiset. Minä itse ja läheiset. Silloin rahavaikeudet ja työhuolet menettävät merkitystään.

Tällä viikolla jaksoin väsätä itelleni tuommoisen lettikampauksen. Inspiroiduin kai jostain. Koitin kuvatakin sitä, mutten tiedä saako tuosta selvää.

Sitten inspiroiduin neulomaan. Kaivoin lankakorin esiin ja aloitin. Pipo on kohta puolessa välissä. Tuleekohan tällä kertaa kerralla hyvä? Tuleekohan 11. kerrallakaan? Jännityksellä jäämme odottamaan.

Älkää edes kysykö tuosta joulukuusesta. Joku neiti Joulumieli pakotti kaivamaan KAIKKI joulukoristeet esille. Siitä myöhemmin lisää...

Ja kannattaa myös pitää silmällä tätä blogia myös siitä syystä, että pian on tulossa arvonta! Pitkästä aikaa! Jes!

Silmäterä

2011-11-13T19:45:00.002+02:00

niin isin, ukin, papan kuin isopapankin. Kaikkien ainoa, lapsi, lapsenlapsi tai lapsenlapsenlapsi. Isopapan synttärikaimakin, tasan 72 vuotta ikäeroa. Onnekas, niin monen rakastama.

Ja niin kaunis. ♥

Vähän realismia

2011-11-12T20:16:00.003+02:00

lauantai-iltaan...

Edelleen liikaa tekemistä, liian vähän lepoa, liikaa stressiä, mutta kyllä se tästä, vähä vähältä alkaa helpottaa.

Suurin stressi on raha, palkkasaatavia on tulossa, eikä tietoa milloin. Muutenkin tuntuu että on raskain syksy vuosiin. Kaikenlaista huolta, monella elämän tasolla. Eikä kodinsiisteys ole kyllä päällimmäisenä mielessä. Ei se onneksi niin vakavaa ole, jos onkin vähän leluja olohuoneessa. :)

Kasvatusta

2011-11-07T21:54:00.003+02:00

Eräs uskollinen, ihana lukijani pyysi minulta vinkkejä kasvatusvaiheen tukanlaittoon. No, ehkä mä olen huonoin mahdollinen neuvomaan aiheesta, koska oon tosi huono tukanlaittaja. Mutta tässäpä muutama mitä kuukauden aikana oon saanut kuvattua.

Jos on aikaa vähän enemmän, ahkeroin jonkun tuollaisen rennohkon semisöherön. Paljon pinnejä ja hiuskiinnettä eikä liian nöpönnuukaa, niin hyvä tulee. Rentous on avainsana.

Kaikki erilaiset etutukan kiinnilaittosysteemit testattu myös. Ilmettä muuttaa aika paljon se, että vetäisee etuhiukset kiinni. Muut hiukset voi sitten jättää vapaaksi, laitan vain puhtaaseen tukkaan muotoilutuotetta ja viimestelen hiuskiinteellä.

Kiinni pitäminen on sitten isompi projekti, koska vaatii paljon pinnejä ja kiinnettä että pysyy. Tuossakaan kampauksessa ei kaikki hiukset yllä, mutta ei se niin vakavaa. Rockasennetta peliin, niin ei haittaa eksyneet haihtuvat!

Ja tietenkin tämä. Jos ne ei mene mitenkään päähän, niin pipo vaan peitoksi ja matkaan!

En tiiä oliko näistä nyt mitään hyötyä, mutta näitä mä aikalailla kierrätän. Nyt alkaa olla jo niin pitkä tukka että yltää ilman pinnejäkin ponnarille, jos ei välitä harhailevista hiuksista.

Sitten muihin uutisiin. Ensinnäkin, joku oli pitänyt tätä blogia tarpeeksi kiinnostavana ja luettuna, että lähetti minulle ilmaistuotteita! MINULLE! :D

Sain siis Royal-suklaata, joka on tekemässä paluun, kuulema, sekä Viaplay-palvelun testikäyttöön. Suosittelen molempia, vaikkakin suklaa on melko syntistä eikä kannattaisi sitä vetää kiloa kerralla, niinkuin jotkut...Kröhöm.

Sitten toinen uutinen: tein tänään työsopparin ja aloitan huomenna työt! Siinä unelmien työssäkin on edetty, olen päässyt jopa toiseen haastatteluun. Tarjottiin minulle tänään myös oman alan töitä harjotteluna, eli palkattomana. Minua revitään nyt moneen suuntaan tuolla työrintamalla. Hauskaa. :D

Ihana tyyppi

2011-11-04T09:49:00.002+02:00

"Äiti sä oot paras tyyppi, jota voi kestää!"

:)

2011-11-02T16:22:00.003+02:00

Varsin omanapaisia nämä minun viime aikojen kirjootukset. Mutta mitä siitä, kun nyt jaksaa jo vähän hymyilläkin. Eikä se hymy näytä väkisin väännetyltä.

Olen tässä saanut parikin työtarjousta ja käynyt haastattelussa hakeutumassa unelmatyöhön, josta ei ainakaan heti tyrmäystä tullut. Otan jomman kumman tarjotuista töistä vastaan ensi viikolla ja odottelen myös vastausta unelmatyöstäni, joten ihan hyvältä näyttää.

Työhaastatteluasu:
Neule Lindex
Musta toppi H&M
Housut kirppis
Huivi voitettu blogiarvonnasta

Tämä on niitä päiviä kun naama ei näytä kamalalta, tukka menee hyvin päähän ja elämä näyttää vähän sitä hyvääkin puoltaan. Hierojalla käynti auttoi huimaukseen, joten fyysinen olotila on kohentunut. Jaksan pitkästä aikaa kirjoittaa, purkaa päähän kertyneet tarinat. Palasin jopa vanhan projektini pariin, eli kirjani viimeistelyyn. Jos saisin sen tässä kohta jo valmiiksi? Pitäkää peukkuja, olo on toiveikas, monen asian suhteen. :)

Vastatuulta

2011-10-30T20:13:00.004+02:00

piisaa...

Torstaina sain tietää, että työpaikkani hakee konkurssia joten olen taas työtön. Ihan yhtäkkiä. Ei ole töitä, ei enää niitä ihania työkavereita, ei mitään. Ei olisi voinut tulla huonompaan aikaan. Lisää stressiä, huolia, vastuunveto korostuu. Ei jaksaisi.

Juuri keskiviikkoiltana oltiin työporukalla kylillä, laulettiin karaokea, tanssittiin, naurettiin. Vannottiin, että meillä on paras työporukka ja käydään uudestaankin.

Seuraavana päivänä tunnelma oli toinen.

On minulla onneksi nyt rahatilanne ihan ok ja muutama työpaikka tiedossa, jota hakea. Silti pitää aloittaa alusta jossain, tutustua uusiin ihmisiin, muodostaa uusi rytmi. Stressata lisää.

Kaikki tämä stressi ja paha mieli ja huonosti nukkuminen kostautuivat ja olen nyt ollut pari päivää lähes toimintakyvytön asentohuimauksen takia. Eli käytännössä makaan sohvalla, koska jos liikun, maailma pyörii ympäri ja pyörryn.

Ainoa valopilkku just nyt on Lotta. Ihana Lottani. Joka oli reippaana reissussaan ja on ollut reippaana, vaikka en pysty leikkimään, tekemään ruokaa, mitään.

Tyttö on jopa alkanut kirjoittamaan. Alla taidonnäyte tältä päivältä, viimeisessä kirjaimessa autoin ja luettelin missä järjestyksessä kirjaimet pitää tehdä. Mutta itse teki, itse tiesi, miten nuo tehdään. Aika siistiä.

Kiitos kaikille vielä yhteisesti edellisen postauksen rohkaisevista kommenteista. Nyt vastustaa, mutta sellaista elämä joskus on. Ehkä se tästä. Toivotaan.

Asiaa rakkaudesta

2011-10-24T20:58:00.002+03:00

Mitä ajatella, kun haluan uskoa rakkauteen, juuri siihen pysäyttävään, mullistavaan rakkauteen, mutten näe sitä missään? Niin, siihen, mistä haaveilin jo pienenä. Kun tuijotin Prinsessa Ruususta ja Pientä Merenneitoa. Se tunne, mitä tunsin kun Prinssi Erik otti Arielin käsivarsilleen, oli jotain tavoittelemisen arvoista.

Todellisuus taitaa ikävä kyllä olla paljon raadollisempi kuin ne sadut. Se on pieni tyttö oppinut eläessään elämäänsä. Ei kukaan taistele läpi ohdakkeiden ja lohikäärmeiden takiani. Silloin on vaikeaa pitää elossa sitä uskoa rakkauteen. Oikeassa elämässä tulee virhearviointeja, pettymyksiä, yhteensopimattomuuksia, eikä rakkaus voita esteitä.

Se on vain niin, että tämä tyttö on tunteellinen tyttö. Rakkaus on jotain, mikä merkitsee minulle paljon. Haaveilen, kirjoitan, luen ja katson elokuvista mieluiten rakkautta. En ole erakko, enkä edes yksinviihtyvä. Pärjään kyllä, mutten viihdy. Olen pärjännyt jo kaksi vuotta, eikä totta puhuen ole käynyt edes lähellä, että olisin ollut tässä kahden vuoden aikana parisuhteessa.

Minulla ei ole ketään halaamassa huonoina päivinä. Ei ole ketään, kenelle kertoa raskaasta työpäivästä. Ei ole ketään jakamassa vastuuta, sitä taloudellista tai henkistä. Ei ketään, ketä pussailla. Enkä ole koskaan ennen tämän kahden vuoden aikana ollut näin yksin, kaivannut näin paljon toista ihmistä.

Lotan isä osti juuri avovaimonsa kanssa asunnon. Ihanaa, tietenkin. Siellä on Lotallekin huone ja alue on paljon lapsiystävällisempi kuin nykyinen. Mutta totta kai olen kateellinen. En siksi, että kaihoaisin entiseen. Vaan siksi, että minun piti olla se, joka halusi asettua ja vakautta ja perhe-elämää. Silti minä olen edelleen yksin ja hän on siellä missä minä haluan olla. Miksi muut, miksen minä?

Juuri nyt tämä kaikki tuntuu kasautuneen. Entiset menevät eteenpäin, olen ihastunut liian monta kertaa, koska olen aina joutunut pettymään, olen halunnut ihastua, mutten ole. Juuri nyt kasa tuntuu liian isolta.

En jaksaisi. Tietenkin jaksan, koska mitäpä vaihtoehtoja tässä on. En vain jaksaisi. Niin moni on sanonut, että kyllä se tulee kun lakkaa etsimästä. Mutta jos lakkaa etsimästä, niin eikö sitten luovuta ja kyynisty?

Onneksi syysloma tarkoittaa meillä sitä, että Lotta lähtee mummulaan kolmeksi yöksi. Ehkä saan ladattua vähän akkuja. Tai mitä tässä nyt tekisi, että piristyisi. Jotain kivaa. Kokeillaan, miten käy.

Päivä jona Lotta sai päättää

2011-10-23T22:04:00.003+03:00

Koska minulla on nyt selvästi joku apeusvaihe päällä, enkä jaksaisi olla mitään, iloinen, onnellinen, äiti, päätin että tänään vietetään erityinen päivä. Ihan vain, että tsemppaisin. Muistaisin niitä hyviä asioita.

Annoin Lotan siis päättää.

Mitäs Lotta sitten halusi tehdä?

-nukkua aamulla pitempään
-maalata
-pukea itsensä ja äitinsä mekkoon ja legginsseihin
-leikkiä ja pelata
-sotkea huoneensa ja antaa sotkun olla

-piirrellä käsiin
-katsoa Pikku Kakkosta
-syödä aamupalaksi pinaattilettuja
-potkia rantapalloa

-askarrella
-syödä lounaaksi kalapuikkoja
-nukkua äitin vieressä päiväunet
-katsoa Toy Storia ja Bambia
-syödä päivälliseksi pinaattilettuja

-pistää kynttilät palamaan ja löhötä sohvalla
-syödä iltapalaa sohvalla (pinaattilettuja)
-mennä äitin sänkyyn nukkumaan
-valvoa pitempään

Aika hyvä päivä, näin niinkuin erityisenä päivänä. Ei meillä ihan joka päivä syödä pinaattilettuja kolmeen otteeseen. Mutta välillä on hyvä näinkin. Ehkä minulla on jopa vähän parempi mieli. :)

Ei nyt

2011-10-22T20:50:00.003+03:00

ole mitään valittamista, mutta silti tuntuu kuin olisin uppoamassa.
Tai kuin en saisi otetta.
Tai jotain.

Yksinäisyys tuntuu juuri nyt lamauttavalta.
Kuka lohduttaa minua?

(Ja tiedän, on minulla ystäviä, mutta sellaista yksinäisyyttä tämä nyt on, johon ystävät eivät voi vaikuttaa.
Ja tiedän, on suurempiakin murheita maailmassa kuin tämä minun.)

Tunnustusta pukkaa

2011-10-20T16:45:00.000+03:00

Kiitos tunnustuksesta Tanjalle. Tätä en olekaan vielä saanut. :)

Pitää siis kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Joten tässä tuloo. Behold.

1. Olen surkea käsitöissä, napin ompeleminen on vastenmielistä ja kerran yritin neuloa norjalaisen myssyn joka epäonnistui 10 kertaa ja 11. kerralla siitä tuli kyllä edelleen ihan paska.

2. Synttärilahjaksi saamani viherkasvi (nukkumaija) on edelleen elossa, wohoo!

3. Rakastan kaurapuuroa voin kanssa, ruisleipää voin kanssa ja makarooneja thai sweet chili-kastikkeen kanssa.

4. Minulla on ranne ja polvi kipeänä, koska minulla on sikahuonot lihakset, josta syystä nivelet kipeytyvät ajottain. Kävin kehonkoostumusmittauksessa ja sain rasvaprosentikseni 30 ja neuvoiksi pudottaa 4,5 kiloa rasvaa ja hankkia tilalle 4,5 kiloa lihasta. Hyvä asia on, että olen ihannepainossani! :D

5. Olen utelias enkä voi olla lukematta fb-päivityksiä vaikka suurin osa ärsyttääkin minua, mutta kuvittelen, että jos en lue niitä, jotain tosi kuumia juoruja menee ohi silmien. Itse päivitän nykyään harvoin, ja nekin lähinnä (ärsyttäviä) Lotta-aiheisia statuksia ovat.

6. Ihastun edelleenkin helposti (jossain tunnustuksessa pitkän aikaa sitten tunnustin saman asian) ja tälläkin hetkellä olen ainakin kahteen eri tyyppiin ihastunut. Ihastun myös kavereihin, siis silleen, että innostun jostain ihmisestä voimakkaasti, haluaisin viettää tämän kanssa paljon aikaa ja tietää siitä kaiken. Kai voisi sanoa, että olen jotenkin ihmisaddikti tai jotain.

7. Olen koukussa Canal+ Total-pakettiin.

8. Välillä aion lopettaa blogin kirjottamisen, välillä en keksi mitään sanottavaa, välillä olen jo painamassa delete-nappia, mutta aina tulee jotain, etten lopetakaan. Osittain lopettamisen esteenä olette te, lukijat. Tykkään teistä. Kiitos kun jaksatte lukea ja kommentoida ja tervetuloa uudet. Ootte ihkui.

Amigurumi-Perhonen

2011-10-18T20:27:00.000+03:00

Lotta sai ystävältämme Jenniltä lahjaksi itsetehdyn amigurumihahmon. Eli amigurumithan on virkattuja, hyvin yksityiskohtaisia hahmoja tai muita esineitä. Jenni tehtailee näitä ihan itse, ja hienoja ovatkin. Sieltä löytyy eläimiä, leivoksia, porkkanoita, vaikka mitä! Jennin blogista löytyy paljon erilaisia tyyppejä, tiedustelkaa rohkeasti sieltä, miten niitä saa itselleen. Suosittelen!

Tässä vielä pari kuvaa Lotan ihanasta perhosesta.

Juhlat

2011-10-17T21:10:00.001+03:00

no pitihän kolmevuotiasta juhlia. Teemana, kolmevuotiaan pyynnöstä tietenkin, prinsessajuhlat. Vaaleanpunainen kakku, kynttilät, ilmapallot, servetit, pillit. Prinsessamukit ja -mekot. Kruunut ja kaikki. Paljon hyvää syötävää ja ihania vieraita, ne läheisimmät.

Niistä oli meidän juhlat tehty.

Lahjaksi Lotta sai toisenkin barbin, hiusjuttuja, prinsessakirjan, ksylofonin, askartelutarvikkeita, mekon, kolmet kengät, leffan, heijastimen, karkkia ynnä muuta. Yhdestä lahjasta myöhemmin lisää, stay tuned.

Ja positiivista on, että joka vuosi leipominen onnistuu paremmin. Jes!

Kolme

2011-10-17T16:03:00.002+03:00

täyttä vuotta yhdessä. Onnea rakkaimpani.

Elämä olisi tylsimystä ilman sinua.

♥

Karvakaveri

2011-10-12T08:28:00.000+03:00

Minishokki

2011-10-10T16:14:00.000+03:00

Työstä ja muusta elämänmuutoksesta johtuvasta stressistä johtuva ruokahaluttomuus voi olla ihan hyväkin asia. Nimittäin se näkyy kropassa. Kiloissa ei niinkään. :D Tulipahan vaan huomattua kun otin tuossa viikolla asukuvaa, joka yllätti täysin. En tiedä näkeekö muut mitään muutosta reilun vuoden takaiseen kuvaan (joka on kyllä aika epätarkka, pahoittelut), mutta mä itse meinasin lentää pyrstölleni! Pahin ongelmani, eli vyötärö, on näköjään kutistunut melko pieneksi. Vau.

Nyt pitää selvästikin alkaa tekemään vähäisistä läskeistä lihasta ja kiinteytyä. Plus voisi opetella olemaan kuvissa fiksun näköinen. :P Jälkimmäinen on luultavasti mahdoton tehtävä.

Valjastan siis kotikuntosalini kuosiin ja alan rehkimään. Motivoi toi muutos sen verran, vaikkei mikään mahdottoman suuri olekaan. Onneksi täältä himbestä löytyy niin kahvakuulaa, käsipainoja, voimapyörää kuin jumppapallokin. Sovitaanko niin, että seuraava muutoskuva on sitten semmonen kiinteä ja hyväryhtinen? :)

Prinsessojen aika

2011-10-09T10:44:00.003+03:00

Tämä syksy tullaan muistamaan aina syksynä,

jona Lotta sai ensimmäisen barbinsa. Saammeko esitellä Prinsessat Lotta ja Tähkäpää, parhaat kaverit.

Lotalla on koekäytössä synttärimekkonsa jonka tilailin H&M:ltä. Tähkiskin on synttärilahja, nimittäin reilun viikon päästä Lotta täyttää kolme vuotta.

Kumpikaan meistä ei malttanut odottaa oikeaa päivää.

Onneksi Tähkiksen kanssa voi myös moshata, ettei mene ihan hienosteluun koko elämä.

En tiedä kuinka vanhaksi pitää kasvaa, että lakkaisin intoilemasta lahjoista ja synttäreistä. Toisaalta, en ehkä haluakkaan lakata. Mitä hauskaa siinä sitten oisi?

Teemabileet

2011-10-02T19:15:00.003+03:00

Ystäväni juhli lauantaina kolmikymppisiään teemabileillä, joissa oli pukeutumissuositukset. Teemoina oli niinkin globaalit safari, karnevaali, anime, -47c, surffidudes ja WTC. New York-hulluna valitsin tietenkin viimeisen ja lähestyin teemaa asiallisella bisnes-lookilla, joka muuntui illan aikana mainiosti myös lentoemännän asuksi.

Kaikki asun osat löytyivät omasta kaapista, lasitkin sopivat kuin rillit päähän ja tukka piti vain taltuttaa tiukalle ponnarille. Huonosti talttui, nuo niskahiukset kun on just pahimmoiltaan liian lyhyet.

Hauska ilta, mukavaa vaihtelua normiarkeen ja kyllä, pääsin jopa baariin saakka! Nyt aplodeja! Olin kyllä varsin aikasin silti nukkumassa mutta hei, ei kaikkeen taivu. Kävin sentään, tanssin ysärihittien tahtiin ja nyt voin taas hiimailla verkkareissa kotona hyvällä mielellä.

Mitäs mieltä ootte teema-asustani?

Nopeat

2011-09-29T19:00:00.000+03:00

Me tytöt ollaan niin nopeita, ettei meistä tahdo saada tarkkoja kuviakaan.

Lotta on innostunut pomppimisesta, kiipeilystä, roikkumisesta, rimpuilusta.

Se kiipeää vaikka seinille.

Siitä on tullut niin rohkea.

Mäkin olen saanut rohkeutta. Uskalsin tehdä jotain hermostuttavaa. Saa nähdä palkitseeko uskallus.

Uskalsin myös laittaa tuollaisen tiukan paidan pitkästä aikaa. Ei huonompi uskallus! Paita Ellos, alla musta toppi H&M, farkut Seppälä.

Rohkeutta ja voimaa teidän kaikkien loppuviikkoon! :)

Joskus

2011-09-25T09:28:00.001+03:00

tekee vain mieli itkeä. On ehkä sattunut jotain tai mieli on muuten vain haikea. Silloin haluan oikein rypeä haikeudessani tai surussani. Upota tunteeseen ja märehtiä. Niinä hetkinä vajoan mollisointujen sekaan tai ruokin tunnetta katsomalla surullisen elokuvan.

http://www.youtube.com/watch?v=XuBJ0QQ4dak

Toimii.

http://www.youtube.com/watch?v=vjncyiuwwXQ

Suurista tunteista tulee luova olo. Tuntuu, että olen sittenkin tunteva ihminen, vaikken olekaan rakastunut tai ihastunut. Etten olekaan kuollut sisältä.

http://www.youtube.com/watch?v=kpmE7zZ8d_c

Harmi, ettei blogger ei antanut upottaa tänään. Mutta suosittelen tsekkaamaan myös nämä leffat, jos haluaa saada perspektiiviä.

http://www.youtube.com/watch?v=3UeJD031qRc

http://www.youtube.com/watch?v=sXiRZhDEo8A

Sujuu

2011-09-20T18:07:00.002+03:00

Arki sujuu! Se sujuu niin hienosti. Lotta menee iloisena tarhaan eikä haluaisi lähteä kotiin iltapäivällä. Minä tykkään mennä töihin, mutta en enää stressaa tai jännitä sitä. Työkaveidenkin kanssa on tietty vieraskoreus karissut. Töissä en ajattele Lottaa juurikaan enkä oikein puhukaan siitä siellä. Isipäivät tekevät hyvää, molemmille. Harrastukset rullaa ja ystäviäkin ehtii näkemään.

Välillä voi tehdä jotain spesiaalia, kuten kerätä rahaa Afrikan lapsille, kuten Lotta Nälkäpäivänä asian esitti täydessä bussissa. Saatiin me vähän jopa oikeasti kerättyäkin.

Ja ai että, miten nyt jaksaakin! Iltaisin en enää ole väsynyt. En enää tiuski ja hermostu. Olen lehmänhermoinen! Jaksan keksiä kivoja leikkejä, osallistun jopa niihin itse. Kokkailen, siivoilen. Jaksan.

Joillekin äideille paras paikka on kotona. Ei stressiä, saa paneutua lapsiin. Minun on taas paras töissä, aikuisten keskellä, muita asioita ajatellen. Panostan nyt Lottaan paljon enemmän kuin silloin kotiäitinä. Silloin päivät puuroutuivat, tunnit matelivat. Nyt aika hujahtaa, on kivaa ja mukavaa. Tämä arki on niin meidän juttu.

Välillä pidämme tankkausöitä, niin että nukumme samassa sängyssä, lähekkäin. Saamme tuntikausia tankattua läheisyyttä, jolla jaksetaan taas olla erossa. Viikonloppuaamuisin heräämme rauhassa, menemme peiton alle "meriluolaan" ja kikatamme. Ei meillä tällaista ollut kotiaikana, vasta nyt on löytynyt yhdessäolon rentous ja helppous. Ei tartte jokaista hetkeä täyttää ohjelmalla ja muilla ihmisillä. Viihdytään ihan kotonakin, kahdestaan.

Tätä olen odottanut ja saanut sen, mitä kaipasin. Tästä nautin. Ja niin Lottakin. Sen huomaa. Se on paljon iloisempi, keksivämpi. Uhmakkaampikin, kun jaksan paremmin sen uhmaa kuin ennen. Joskus suorastaan nauran sen oveluudelle, tai sen kielloista välittämättömyydelle. Sen taidoille ja oivalluksille.

Onnea on tämä hetki.

Väripilkkuja

2011-09-13T21:29:00.001+03:00

Sain taannoisen syntymäpäiväni johdosta lahjakortin ihanaan Coloreen, jossa tänään vihdoin pääsin käymään! Ihanan värikäs puoti täynnä söpöjä ja ihania asioita. Tuli todellinen valinnanvaikeus, kun ei osannut päättä mitä veisi kotiin.

Mutta näihin päädyin sitten.

Ricen pinkki kori toimii leipäkorina ja vaikka hedelmien säilytyspaikkana. Tämä oli ihan käytännön saneleman tarpeen tyydytys, koska tällaista koria olen kaivannut jo pitkään. Mutta onneksi se myös tyydyttää värisilmää!

Green Gaten pilkkukupposet sulattivat sydämen. Mukeja en kyllä tarvitsisi yhtään, mutta pitää laittaa sitten rumimmasta päästä pois. :) Astiapyyhe on myös Green Gaten. Tähdet toimii aina.

Peltistä taulua olen seinälleni halunnut jo jonkin aikaa ja nyt löytyi oikein kiva tuohon keittiön/tuvan yhdelle seinustalle. Kuvassa taustalla näkyy muuten myös uusi kattolamppuni ja uuden perheenjäsenen, Paula Koivuniemen (eli tuon viherkasvin), uusi ruukku, jotka ovat jo aiemmin löytäneet tiensä tänne meidän huusholliin.

Vielä tämä minun pesäni, josta on tullut näköjään myös Lotan pesä. Sinne seinälle löysin pari pienempää peltitaulua. Vähän romanttisempia ovat, tuolla minun pesässä pitäisi vallita semmonen romanttisempi, vaaleampi sisustus kun muualla huushollissa. Ei aina mene putkeen, ei. :D

Muutama muukin pienempi juttu löytyi, mutta niitä ei tullut kuvattua. Suosittelen paikallisille Colorea kyllä sydämeni kyllyydestä ja muitakin kehoitan tutustumaan nettikauppaan, josta saa ihan kottiin tilata ihanuuksia. Ja tämä EI oo mikkään maksettu mainos. :)

Kaksi vuotta

2011-09-12T16:01:00.000+03:00

erosta.

Kaksi vuotta siitä, kun minusta tuli yksinhuoltajaäiti. Kuulimmin ilmaistuna sinkkuäiti.

Ja sinkkuna olen ollut koko kaksi vuotta.

Siis tottahan tässä on säätöjä ja sähellystä ollut, mutta mitään oikiaa ja

potentiaalista ei ole ollut.

Eli olen ollut melkolailla 100% yksin kuitenkin tämän kaksi vuotta.

Henkilökohtainen ennätys.

Ja todella hyvä, että näin on käynyt,

vaikka en todellakaan uskonut kaksi vuotta sitten olevani edelleen sinkku.

Olin varma, etten pystyisi olemaan yksin näin kauaa.

Olin varma, että olisin jo löytänyt jonkun, joka olisi sen arvoinen.

Yksinäistä on, mutta niin on paljon muutakin.

Vapaata, riemukasta, opettavaista, vahvistavaa, itsenäistä.

Välillä avutonta, toivontonta ja turhauttavaa.

Mutta tässä sitä ollaan, ylpeänä itsestään, kasvaneena, eri ihmisenä.

Voi tuulettaa, että on liikkunut eteenpäin, eikä jäänyt rypemään vanhoihin ongelmiin.

Olen löytänyt itsestäni uusia voimavaroja, uusia vahvuuksia ja heikkouksiakin.

Oppinut huomaamaan, että yhdessä väärät ihmiset tekevät toisistaan huonoja,

mutta se ei tarkoita, etteikö voisi jonkun toisen kanssa olla hyvä.

Ystävien ja perheen merkitys on korostunut ja niistä onkin tullut tärkeämpiä kuin koskaan.

Sääli, että piti käydä kriisi läpi tämän huomaamiseen.

Mutta nyt olen sitäkin viisaampi, enkä anna heidän kadota. Tuli mitä tuli.

Olen opetellut halaamaan heitä. Opetellut näyttämään tunteitani.

Kuuntelemaan puhumisen vastapainoksi.

Kaksi vuotta erosta, ja tämä on juhlapäivä. Selvisin!

Päivän hassut

2011-09-11T21:30:00.000+03:00

Päivän nassut.

Lotta poseeraa, mä vasta valmistaudun.

Lotalla mekko H&M (jo tunika, kun on kokoa 86)

Turkoosi paita Lotta&Lassi

Legginssit Lindex

Äitillä neuletakki KappAhl

Mekko Only

Kaulakoru tuliainen ex-appivanhemmilta Rodokselta

Legginssit H&M

Villasukat jouluahja

Miten nämä viikonloput hurahtaa ohi näin kauheen nopeesti? :o

Ainiin

2011-09-11T13:20:00.000+03:00

mullahan on tää kamera, jolla saa hyviä kuvia. Mä olin jo ihan unohtanut. Pää on täynnä tätä elämää, muutoksia, syksyä, töitä, ihmisiä.

No, otetaanpa kuvia sitten.

Ainiin! Mulla oli tää lapsikin. Mikäs sen nimi olikaan? Lotta se tais olla, joo. Niin mä ainakin oon tatuoinu mun käteen.

Lotalla on mennyt tarhassa jo paremmin. Ensimmäinen viikko oli iisi, toinen ja kolmas vaikeita. Piti viedä itkevä tyttö tarhaan. Jättää sinne hysteerisenä ja polkea itse täysillä, itkien töihin. Piti käyttää Lottaa kymmeniä kertoja päivässä pissalla. Tarhassa hän panttasi, kävi kerran, kahdesti koko reilun kuuden tunnin aikana.

Neljäs viikko meni paremmin. Ei jääty enää itkemään. Mutta vielä haen tarhasta yksinään leikkivän lapsen. Hän kiikkuu, yksin. Tai on kiipeilytelineessä yksin. Tätit on tietenkin lähellä, mutta muita lapsia ei näy.

Vielä pitää päästä äitin viereen nukkumaan yöksi. Vielä pitää käydä pissalla useita kertoja, välillä turhaankin. Vielä pitää kiukutella, protestoida, osoittaa mieltään.

Mutta onneksi on helpottanut. Ja minäkin taas jaksan muistaa, että minulla on lapsikin. Että lapsen kanssa voisi leikkiä, tai tehdä jotain muuta kivaa. Sen kanssa voi mennä majaan tai sen kanssa voi tanssia. Alamme tottua tähän arkeemme, johon kuuluu niin paljon uutta. :)

Hehkeysongelma

2011-09-08T19:52:00.001+03:00

Miksi sitä aina aamulla näyttää hyvältä, meikit on naamassa, tukka on pörrössä sopivalla tavalla ja vaatteet istuu. Sitten työpäivän jälkeen näyttää ihan toiselta ihmiseltä. Tukka roikkuu ja naama on niinku ei ois meikkiä nähnykkään. Jee. Onko kellään samaa ongelmaa?

Tämä vaan siksi pyörii mielessä koska huomenna on työpaikan kemut, jonne pitää jäädä suoraan töistä joten pitäisi näyttää hehkeältä työpäivän päätteeksi ja vielä monta tuntia sen jälkeenkin... Siinäpä haastetta kerrakseen!!

Ps. Millonhan oon käyny viimeksi baarissa? En muista yhtään. No ehkä sitä huomenna jaksaa...

Kasvatusprojekti

2011-09-04T09:37:00.001+03:00

Leikkasin hiukseni viime vuoden maaliskuussa pitkästä ihan lyhyeksi. Eräs ihana lukijani toivoi selvitystä kasvatusprojektistani ja innostuin itsekin ideasta, joten tässä tulee!

Lähtökohta oli siis tämä.

Olin ehtinyt leikata vähän lyhyemmäksi pitkää tukkaani, noin 10 senttiä. Ja sitten päätin repäistä ja leikata ihan lyhyeksi.

Sitten parin kuukauden päästä lyhensin vielä enemmän.

Se jos mikä oli kesätukka! Tosi lyhyt varsinkin sivuilta ja ainakaan ei hiostanut. :D Tämä on siis vuoden 2010 toukokuulta.

Syksyllä pituutta oli tullut jo ihan hyvin. Tämä kuva on marraskuulta.

Sitten talvella lyhensin vähän takaa, koska takatukka kyllä keräsi pituutta mutta sivut laahasivat jäljessä. Tässä kuva tämän vuoden maaliskuulta, vuosi sen jälkeen kun pätkäisin pitkän tukan lyhyeksi.

Tämä kuva on toukokuulta, sivutkin alkavat olla melko pitkät ja tukka on ottanut polkkamuotoa.

Heinäkuussa Qstockissa.

Ja tässä parin viikon takaa. Vuoden päästä minulla taitaa olla jo sellainen keskimittainen tukka. Sehän lasketaan jo pitkäksi? :D Leikkaamisesta on siis puolitoista vuotta.

Onhan tämä pitkä projekti, muttei kaduta. Sain kokeilla ihan lyhyttä, totesin, ettei toimi minulle ja voin nyt sitten kasvatella ja nauttia sitten pitkästä tukastani kunhan se päivä tulee. Toisaalta tämä polkkatukka on virkistävä, erilainen, persoonallinen, pirteä. Mutta voih. Pitkä tukka. Se on niin mun juttu ja sen haluan. Sitä ootellessa. :)

Hymyjä

2011-09-03T13:52:00.002+03:00

Nyt tulee harvinaisia posetuskuvia. Me hymyillään. Eikä leikitä cooleja mimmejä.

Huppari Benetton
Valkoinen paita alla KappAhl
Housut saatu ystävältä
Panta H&M
Kainalossa Ruttu

Aito hymy. Ihan oikeesti.

Lätsä H&M
Takki Vero Moda
Kynsikkäät H&M
Housut H&M

Pipo kummitädin tekele
Huivi Lindex
Takki kierrätystä
Hanskojen alkuperä unohtunut

Tällaisina iloisina ja tyylikkäinä läksimme viikonlopun kauppareissulle. Vasta kaupassa huomasin, että pankkikortti on vanhentunut. Jäi aika tyngäksi ostokset. Pitäisikö jo hakea se uusi sieltä pankista?

Viikonloppu. Jes!

2011-09-02T21:23:00.002+03:00

Vaikka töissä kyllä on kivaakin.
On silti kivaa myös olla vähän rennommin ja levähtää.
Siivota ja nähdä ystäviä.

Raitamatto siirtyi eteisestä olohuoneeseen.
Uudet Finlaysonin tyynynpäälliset piristävät sohvaa.

Pitäisi kehystää valokuvia, mutta ei ole kehyksiä.
Pitäisi kai ostaa, muttei ole jaksanut.
Töitten jälkeen suoraan kotiin syömään löhöämään nukkumaan.

Helmalakanan voisi silittää.
Sängyssä pitää olla peittoa ja tyynyä.
Ei ole niin yksinäistä.
Eikä kukaan potki päähän.

Tukkakin on jo melko pitkä.
Perjantain asuna
paita KappAhl
neuletakki Seppälä
housut H&M

Sunnuntaina kuoron keikka.
Tulkaahan kuuntelemaan, Valveelle klo 14. Vapaa pääsy.

Lämmintä

2011-08-29T21:27:00.002+03:00

valoa riittää vielä. Se tekee kuvistakin pehmeämpiä. Lotan silmistä ruskeammat.

Ruokahetkestä tuleekin kuvaussessio. Linssit huulessa, saparot vinossa.

Vähän räkää nokassa.

Tänään päästiin takaisin töihin ja tarhaan. Siis päästiin. Kolme päivää kahdestaan neljän seinän sisällä ei edelleenkään ole lempiasioitani. Oli kiva päästä töihin! :D

Neule Lindex
Farkut Seppälä
Vyö ostettu Dublinista

Kengät synttärilahja ystävältä

Onkohan siihen joku muukin syy, miksi töihin menee niin mielellään? ;) No, en myönnä ainakaan mitään...

Flunssakausi

2011-08-27T20:28:00.003+03:00

avattu. :/ Minä olin ensimmäinen uhri, Lotta seurasi perässä. Nyt pidetään sairastupaa ja töllätään leffoja. Niistetään. Ja koitetaan parantua maanantaiksi. Kuoron keikkakin piti vetää tropeissa viimeisillä voimilla, ja keikan jälkeen kurkusta kuului enää pihinää. Ihanat bakteerit, I love you.

Ihan offtopic, olen tässä miettinyt kun kohta napsahtaa 2 vuotta Lotan isän ja minun erosta ja harvakseltaan empiirisiä tutkimuksia sinkkumaailmasta tehneenä voin todeta, ettei hyvältä näytä. En sano, että olen jotenkin epätoivoinen ja tekisin mitä vain saadakseni poikaystävän, koska en todellakaan ole, mutta voi jeesus, tarjonta ei kyllä vastaa kysyntää!

Kokemusteni mukaan minunikäisiäni miehiä on kolmenlaisia.

1. K-päät, siis ne rentut, jotka ei halua palloa eikä varsinkaan kahta palloa jalkaan vaan haluavat mieluummin paneskella kaikkia seudun halukkaita naisia. Ja naiset, niitä ei voi kesyttää. Jos joku on kesyttänyt, niin onneksi olkoon. Olet löytänyt kehityskelpoisen yksilön, joita on hyvin harvassa.

2. Nörtit. Suloisia, omalla tavallaan, ja osa näistä ihan käyttökelpoisia, mutta ne tahtovat mieluummin viettää aikaansa kiltisti kotona eivätkä liiku ihmisten ilmoilla. Mutta niissä on se huono puoli, että usein nörttien keskuudessa esiintyvä kokemattomuus tekee sen, että minun (jo kokeneemman) ja nörtin maailmat ei ihan kohtaa.

3. Kunnon miehet. Siis semmoiset esittelykelpoiset, hauskat ja fiksut. 99,999% varattuja. Ja jos kohtaa siihen vähemmistöön kuuluvan, pitäs vielä kolahtaa. Eikä se aina kolahda. Vaikka ois kuinka propsit kunnossa. Ei vaan syty se tunne.

Ja sanotaanko nyt näin, ettei tää sinkkuäitiys oo hirveen positiivinen attribuutti miesten wanted-listalla.

Mutta ei sillä, että oisin siis jotenkin vaipumassa epätoivoon. Mää tiiän, että tuolla jossain on joku, jopa usiampikin joku, joka passaa ja kolahtaa. Me ei olla vaan vielä kohdattu, tai jos ollaan niin aika ei oo vielä oikia. Meanwhile mulla on tosi hauskaa näinkin. On ihanaa pärjätä omillaan, olla itsenäinen. Olla vähän itsekäs.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Jatkan niistelyä ja katon taas jonkun leffan. Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Vihdoin

2011-08-21T09:23:00.004+03:00

niitä kuulumisia!

Eli eilen juhlimme minun synttäreitäni, jotka ovat ensi viikon keskiviikkona. Kuka arvaa paljonko täytän? Vinkki: Alla olevassa kuvassa on hienovarainen vihje...

Jep, kohta siis jo kolkyt. Tai no, on tässä vielä pari vuotta. Onneks kuitenkin kuulema näytän parikymppiseltä edelleen, joten ei hätää! Työkaverit eivät millään uskoneet, että olen jo näin vanha. Tiesin kyllä, että näytän teini-ikäiseltä, koska papereita kysytään vielä silloin tällöin, mutta milloin se alkaa olla jo säälittävää?

Uusin perheenjäsen, Paula Koivuniemi.
Sain myös kainalotyynyn, nimesin sen Kai Naloksi.

Sankarin päivän asu:
Mekko Seppälä
Korut ystävältä, Teddy Black ja titiMadam
Leggarit H&M

Niin ja niitä kuulumisia.

Töissä on lähtenyt menemään tosi hyvin. Olen tykännyt työstä, ja työkaverit on tosi mukavan oloisia. Yhteishenki on loistava ja ilmeisesti "virkistystoimintaa" järkätään melko usein, joten pitänee mennä jos vaan mahdollista, niin pääsee tutustumaan uusiin työkavereihin vielä enemmän. Joka päivä on kuitenkin ollut melko rankka, koska näin alkuun sitä yrittää kaikkensa koko ajan, niinku pitääkin, muttei ole vielä sitä kokemusta ja varmuutta. Joten iltaisin on väsyttänyt tosi paljon. Silti töihin on kiva mennä.

Tarhassa on sitten Lotalla ollut vähän omia vinkeitä ja jonkun verran protestointia kotona. Höpöttää siellä ihan omiaan ja käyttäytyy vähän eri tavalla kun kotona. Mm. "Mun äiti on sanonut, ettei mun tartte käydä pissalla!" jne. Mutta tähän on varauduttu, vaikka se vähän kuitenkin pääsi yllättämään. Siis siksi, etten osannut arvata miten fiksu tuo tyttö onkaan! :D Mutta ihan mielellään se sinne menee ja päivän jälkeen kertoo, että "tarhassa oli kivaa!"

Joten uusi arkemme on siis alkanut hyvin, mutta väsyneesti. Ja tänään jatkuvat juhlat! Huomenna sitten takaisin sorvin ääreen.

NIIN ja hei! Kaikki oululaiset ensi torstaina 25.8. Kulttuuritalo Valveelle katsomaan Sekakuoro Kärpäsen esitystä klo 20. Vapaa pääsy! Myös 4.9. esiinnymme Valveella klo 14. Ja jos jotakuta kiinnostaa liittyä kuoroomme, laita minulle sähköpostia! :)

Born this way

2011-08-20T22:22:00.002+03:00

Mun piti kirjottaa meidän kuulumisia, mutta ilta venähti. Taas. Mut pikaiset:

Juhlimma tänään mun ens viikon syntymäpäivää ja meidän tupareita. Lottaa tanssitti. Paikallaolijat katsoivat suut auki, itkunaurut ulos purkaantuen. Enjoy.

Vaikka itse sanonkin, niin tuosta tytöstä tulee vielä jotain. Suurta. :)

Kaikki muuttuu nyt

2011-08-14T22:31:00.005+03:00

Huomenna se alkaa. Uusi arki. Päiväkoti. Työt. Ja harrastukset päälle. Ja se tarkoittaa sitä, että kotiäitielämäni on päättynyt. Hymyillen ja vain vähän kostunein silmin sanon sille hyvästi ja lupaan vaalia sen tuomia muistoja ikuisesti.

Sen kunniaksi teinkin tämmöisen pikku videon. Koettakaa kestää, se on aika pitkä. Mutta summaa niin hyvin kaiken. (Psst! Videossa on musiikki!)

Ps. Nyt kun olen työssäkäyvä yh-äiti, älkää ihmetelkö jos postaustahti blogissa ainakin alkuun hidastuu. Opettelemme ensin tämän arjen, niin että se sujuu, ja etsimme sitten aikaa "turhuuksille". :)

Pps. Mä tiedän, että vouhotan tästä tosi paljon, mutta tällä ajalla on ollut mulle niin mullistava vaikutus, että se on toden totta elämäni tärkein ja paras vuosi. Ilman tätä aikaa, emme olisi tässä. Ilman Lottaa en olisi yhtään mitään.

Aurinkoista lauantaita!

2011-08-13T11:44:00.003+03:00

Siis voihan vihna! Kävinpäs tsekkaamassa blogin kävijämääriä ja ei voi kuin hämmästellä! Viikon sisään melkein 1700 käyntiä! Mahtavaa. Jokainen uusi lukija on erittäin tervetullut! Kiitos! Ja kommenttia saa jättää vaikka joka käynnillä, jos siltä tuntuu. ;)

Sain Elliltä tunnustuksen, kiitos! :)

1. Suosikkiväri: Vannoutunut mustan rakastaja on tosiaan alkanut rakastaa myös oikeita värejä. Tällä hetkellä suosikki voisi olla vaikka punainen tai fuksia! Ohoo!

2. Suosikkieläin: Minähän en kovin eläinten ystävä ole, mutta jos on pakko valita niin ehkä delfiini, pingviini tai pöllö.

3. Suosikkinumero: 24

4. Suosikki alkoholiton juoma: Maito ja vesi. Olen muuten ollut jo 4 kuukautta absolutisti ja aion jatkaa samalla linjalla niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Eli luultavasti aika pitkään. :)

5. Facebook vai Twitter? FB, vaikka onkin aika epäluotettava ja vaarallisen koukuttava. :/

6. Intohimosi: Musiikki, lukeminen, kirjoittaminen.

7. Saada vai antaa lahja? Saada! Tietenkin! :D

8. Suosikkikuvio: Tähti tai sydän. 3 tähteä on tatuoitu käsivarteeni muistuttamaan, että kurkoita unelmiisi. Sydän symbolisoi tietenkin rakkautta, ja no, All you need is love.

9. Suosikkiviikonpäivä: Vaihtelee!

10. Suosikkikukka: En perusta kukista. Mutta jos on pakko valita, niin kalla.

Jaan seuraaville blogeille: This is our story, Ehtoisa emäntä, Taito tehdä elämästä vaikeaa, Niinan unelmia, Magian maailma ja My kind of livin'. Siinäpä sekalainen seurakunta irl-kamuja, nettikamuja ja uusia blogilöytöjä! Ihan aurinkoisia jokaikinen. :)

Rokkimimmi 2.0.

2011-08-12T19:44:00.004+03:00

Tarkoitan otsikolla siis itseäni, vaikken olekaan enää varma olenko niin rock. Mutta aina, sydämessäni, sielussani olen rokkityttö. Joten vaikka käyttääkin värejä, voi olla särmikäs. Sanon minä. :D

Trenssi Vero Moda
Huivi Pieces
Pipo Kärkkäinen (lastenosasto :D)
Kengät Converse
Laukku KappAhl

Raitapaita kirppikseltä (alunperin H&M)
Hame Seppälä
Legginssit H&M
Rannekoru Pieces

Musta kaulakoru ystävän tekemä
Vapaa-koru Teddy Black
Bambi-koru titiMadam

Vierailin tänään Oulun Fashion Stock Sales-tapahtumassa, josta mukaan lähti nuo kaulassa roikkuvat uutuudet. Vapaa-korun voi kääntää, toisella puolella lukee "Varattu". Olen jo niin epätoivoinen sinkkuäiti, että ajattelin ottaa järeämmät aseet esiin ja mainostaa ihan kaulassa olevani yksin. :P (Selvennykseksi: tuo oli sitten vitsi.)

Kolme päivää töihin. Jännittää! Tajusin myös, että kuoroharrastus jatkuu, syksyn ekat reenit on kans maanantaina. Alle kahden viikon päästä on keikkakin! Saa nähdä miten ehdin bloggailemaan enää sitten, kun käyn päivät töissä ja on molemmille harrastusta, ja ystäviä ja perhettäkin pitäisi ehtiä näkemään. Ja urheilemaan ja sitä ja tätä. Kai tässä pitää karsia jostain? Miten te muut työssäkäyvät saatte ajan riittämään?

Ainiin, Lotta oli jo eilen ja tänään päiväkodissa ilman minua. Hyvin on mennyt, mitä nyt päiväunet jäivät tänään välistä. Kai sitä jännittää, vaikkei se sitä näytäkkään. Äidin reipas. ♥

Rokkimimmi

2011-08-10T22:23:00.000+03:00

Minusta aika söpö. :)

Koti

2011-08-09T21:59:00.003+03:00

tämä se on. Täällä on jo monta asiaa oikein. Vielä on toki tekemistä.
Tässä lempiasioitani. Huomatkaa värit. Ennen vihasin värejä.
Ja täällä on valoa! Paljon! Ihanaa!

Huoneeni räsymatto on niin söpö! Ja olohuoneen väliaikaisluukki.

Lotta sai lahjaksi Pikku Myy-kellon! Mekotkin käyvät koristeista.

Vähän vinksallaan.

Eteisen uusi ihana matto ja Lotan uusi prinsessateltta sopivat yhteen.

Parveketuolit saapuivat. Rakastan. ♥

Eikä maisemakaan huono ole. :)

Mitä minulle on tapahtunut? :D

Tervetuloa muuten uusille lukijoille ja seuraajille ja kiitos, taas, kommenteistanne. Ne lämmittävät. ♥

Kyynelsilmin

2011-08-08T08:48:00.003+03:00

olen ollut eilen. Rinnassa on jokin ihmeellinen apeus, joka ei johdu sateisesta syksystä.

Eilen tajusin, mikä se tunne on, kun peittelin Lottaa yöunille.

Haikeus. Luopumisen tuska.

Viikko kotiäitiyttä jäljellä, ja vaikka olen enemmän kuin innoissaan töiden aloittamisesta ja näistä muutoksista arjessamme, olen silti surullinen. Siis vain vähän. Tiedättehän. Aika aikaa kutakin, mutta tulen varmasti kaipaamaan näitä aikoja joskus. Kotiäitivuoteni on ollut täynnä kasvua, oivallusta, rakkautta ja rakastamaan oppimista, itkua ja naurua. Korvaamatonta aikaa, jota ei saa koskaan takaisin. Vähemmästäkin tulee haikea olo, kun se loppuu.

Mutta näistä ajoista saa voimaa sitten jaksaa, kun se erilainen arki tuntuu vaikealta. Muistelen vain hetkeä, jolloin letitimme Lotan tukan saunan jälkeen ja katselimme piirrettyä sohvalla yhdessä. Sitten jaksan polkea pakkasessa töihin. Kun tiedän, että annoin itsestäni paljon jäämällä kotiin, vaikkei se olekaan minulle luontainen tie. Annoin Lotalle vuoden, ja keskityin häneen ja omaan kasvuuni. Voin olla tyytyväinen valintoihini, eikä mitään tarvitse katua.

Toinen syy olla kyynelsilmin on tämä blogi. Ihania kommentteja on tullut kommenttiboksiin ja sähköpostiinkin. Haastatteluni on selvästikin auttanut edes jotakuta! Ihan mahtavaa! Sain sen eilen skannattua koneelle, ja ajattelin, että jakaisin sen täällä. Jos jollain ei ole sitä lehteä, niin voitte lukea sen nyt. :) 1, 2, 3, 4, 5 ja 6.

Jaan tässä pari viestiä, joita olen kyynelsilmin lukenut.

"Kiitos siitä, että sun juttus saa mut tarttumaan puhelimeen maanantaina. <3"

"Voisit auttaa kohtalotoveria,rakastan lapsiani mutta tuntuu että olen umpikujassa elämässä vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Kiitos jos ehdit vastata!"

Kiitos lukijat tuesta ja ihanista sanoistanne. Tämän takia kerroin tarinani, tämän takia kirjoitan blogiini välillä hyvinkin avoimesti. Äitiys ei ole helppoa ja meidän äitien pitää pitää toistemme puolta ja rohkaista ja antaa voimaa. Pitäkää siis huolta toisistanne, äititoverini. Ei jäädä eikä jätetä yksin.

Se, että voin auttaa toista äititoveriani, merkitsee minulle ihan hirveän paljon.

Terveisin, äiti joka lähtee lapsensa kanssa tutustumaan päiväkotiin!!

Elokuinen ilta

2011-08-07T12:33:00.004+03:00

Lempivuodenaikani on juuri nyt. Elokuiset illat ovat parhaita, ulkona saa laittaa takin päälle, kotona saa käpertyä vilttiin. Perjantaina vietin elokuista iltaa ystävien uudessa kodissa, hauskalla porukalla. Ilta oli aika onnistunut, oli nimittäin

hyvää ruokaa moneen makuun,

laskeva aurinko ja kaunis taivas,

herkkua jälkiruokaa,

inspiroivaa kuvattavaa

ja hyvää seuraa.

Kiitos isäntäparille ja muillekin paikalla olijoille! Ja kiitos, että sain liittyä seuraan pariskuntailtana, vaikken olekaan pariskunnan osa. :) Koti oli muuten niin hieno, että joku päivä yritän saada tänne sen esittelyyn. Emännän lämmittelyt ovat vielä kesken...:D

Miss Diva Ballerina

2011-08-06T08:12:00.002+03:00

Asitoita, joita en olisi lapsettomana uskonut koskaan tekeväni:
Kokovaaleanpunaisen balleriina-asun ostaminen Lotalle ja sen söpönä pitäminen. :D

Mutta onhan se niin ihana.

Ps. Tervetuloa ihan jokaiselle uudelle lukijalle ja kiitos ihanista kommenteista siihen lehtihaastatteluun liittyen. :)

Värikkäitä

2011-08-03T20:28:00.004+03:00

Lotta vietti taas aikaa isillä eilisestä tähän iltapäivään. Minä sain sinä aikana palaveerattua SPR:llä, käytyä ystävän kanssa intialaisessa, luettua kirjaa, nukuttua, käytyä treffeillä ja shoppailtua.

Viimeisimmästä aktiviteestista pientä esittelyä siis tulossa. Löysin jotain pientä kotiin, väriä omaan kaappiin ja syksyksi ja loppukesäksi Lotalle värikkäitä ja söpöjä juttuja.

Tiimarin halpiskopio-Mariskooli ikkunalaudalle ja söpö sydänalusta parvekkeelle.

Salkku Lotan leikkeihin myös Tiimarista. Ballerinapuku ja tossut Lindex. Mekot KappAhl.

Pilkkutoppi ja rusettipaita KappAhl. Legginssejä KappAhlista ja Lindexiltä.

Itselleni löysin balleriinat Seppälästä, Alkemistin ja kalenteriin täydennyspaketin Akateemisesta.
Kasvovesi ja muotoilusuihke Stockmann, hame ja mekko Seppälästä ja räsymatto Tiimarista.

Äiskän päällä keltainen toppi Seppälästä.
Vieressä onnellinen ballerina, jonka hiuspinnit ja nipsut KappAhlista.

Ja kuulema uusimmassa Meidän Perhe-lehdessä on haastattelu, jossa esiintyy allekirjoittanut ja hänen balleriinalapsensa. Pitää varmaan itsekin lukea se. :D

Qstock -11

2011-08-02T22:08:00.004+03:00

Viime viikonloppuna paitsi muutettiin, niin juhlittiin myös tuossa kilsan päässä Qstock-festivaaleilla. 23 000 ihmistä plus me rokattiin ja hauskaahan se oli! Mitä nyt välillä vähän satoi, mut pahimmat sateet me onneksi vältettiin.

Perjantaina Lotta oli siis mummolassa hoidossa ja minä pääsin rauhassa rokkaamaan. Etenkin Children of Bodom sykähdytti ja pompututti mutta Amorphis oli positiivinen yllätys. Oon luullu, että se on ihan kauheen kankeeta aikuisrokkia.

Nyt sataa.

Lauantaina sitten rokkailin Loden kans. Ei me kyllä jaksettu kauaa, kuunneltiin Anna Abreu, JukkaPoika, Cheek ja Anna Puu ja läksittiin sit kotiin. Arvannette mikä noista artisteista oli Lotan valinta, ei minun? No, jos ette arvanneet, niin Cheek. (Hyi, mitä paskaa.)

Festaribeibeni.

Tyylilyylit.

Basisti ja yksikielinen basso.

Pöljät.

Kiitos festariseuralaisille ja etenkin Pekalle näistä muutamista kuvista ja meidän kestämisestä. :)

Kurkkaus

2011-08-01T08:47:00.003+03:00

uuteen kotiimme, olkaa hyvät.

Olohuone.

Keittiötä ja eteistä.

Äidin huone.

Lotan huone.

Vaatehuone ja sinne rakennettu prinsessamaja.

Parveke.

Näkymä parvekkeelta.

Keskenhän tämä vielä on ja tarkoitus on hankkia vähän uutta ja piristävää, muokata sisustusta vähän enemmän omaan suuntaan. Tähän mennessä ollaan menty vähän sillä periaatteella, että otetaan vastaan ilmaisia tai halpoja kalusteita, mutta nyt voi sitten ostaa jo ihan omannäköisiäkin. Pikkuhiljaa.

Mutta tämä on ihana. Illalla istuin sohvalla uudessa olohuoneessani, söin iltapalaa ja haistelin parvekkeelta virtaavaa tuulta. Olo oli onnellinen ja innostunut. Meidän elämässä puhaltaa muutoksen tuulet, kaksi viikkoa kotiäitielämää jäljellä. Aika ihanaa.

Makiaa mahan täydeltä

2011-07-29T07:08:00.003+03:00

Sain tunnustuksen kauniilta Suvilta, kiitos! :*

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa lempiväri, -ruoka ja -paikka, jossa haluaisi käydä.

Lempivärini on tietenkin musta, mutta nykyään myös muut värit ovat pyörineet mielessä. Pidän paljon valkoisesta ja punaisesta.

Lempiruokaani on intialainen, jota syön liian vähän ja kiinalainen, johon ei voi ilmeisesti kyllästyä koskaan. Kotiruuista tykkään lohesta ja teeripaistista ja hirvipaistista ja iskän makaroonilaatikosta.

Paikka, jossa haluaisin käydä on ehdottomasti USA. Ainakin New York ja Los Angeles, mielellään myös pari muutakin paikkaa. Myös reissu Tallinnaan, jossa kaikki muut ovat käyneet, olisi kiva ja Keski-Euroopassa vois olla mukavaa käydä.

Jaan tämän seuraaville blogeille:

ACE yourself - sieltä saa motivaatiota liikuntaan ja parempaan syömiseen
Delfia - ihania ompeluita ja tuunauksia ja kirppislöytöjä
Vihreä Talo - inspiraatiota sisustukseen

Tässäpä viimeinen bloggaus tästä asunnosta! Tänään rokkaan Qstockissa, huomenna Lotan kanssa jatkuu rokkailut ja sunnuntaina muutto!! Eli ensi viikolla luvassa kuusstokkailubloggailua ja muuttoasiaa ja kuvaa uudesta kodista!! Hyvää viikonloppua ihanille lukijoilleni! <3

Reipas!

2011-07-25T21:09:00.000+03:00

Lotta on aina ollut rauhallinen tyyppi, joka tarvittaessa viihtyy itsekseen aika hyvin. Ja on pitkään osannut auttaa astianpesukoneen tyhjennyksessä ja ollut muutenkin osittain hyvin omatoiminen.

Tänä kesänä ollaan kuitenkin tultu hurja harppaus itsenäistymisessä.

Viime kesänä opittiin päiväkuivaksi, tänä kesänä on opittu mm.
-laittamaan itse kengät jalkaan, myös sellaiset tarranauhalliset balleriinat
-pukemaan ja riisumaan, vaihtelevasti
-syömään itse (on toki osattu aiemminkin, ei oo vaan viititty)
-kiipeilemään ja muutenkin koordinaatio on parantunut huimasti
-käymään ihan itse vessassa pissalla, pyyhkimään, vetäsemään, hela hoito!
-piirtämään pääjalkaisia ja kirjoittamaan pari kirjainta (satunnaisesti, M, L ja O)

Ainakin nuo.

Mutta itsekseen leikkiminenkin on kehittynyt ja Lotta saattaa viihtyä tosi pitkään yksin saman leikin parissa. Viime päivien hitti on pehmoilla leikkiminen parvekkeella. Siis silloin kun sinne ei tukehdu. Eilen satoi ja leikki kesti ainakin pari tuntia. Ja itse on neiti itsensä stailannut.

Osittain ollaan opeteltu taitoja tarhaa varten, mutta onhan niistä iloa ja hyötyä myös näin kotioloissa. :)

Voi, mikä pakkaus!

2011-07-25T10:12:00.000+03:00

Mikäs se sieltä pahvilaatikosta pilkistää?

Onko se pää?

No sehän on Lotta! Äidin pikku pakkausapuri! Eli kun äiti pakkaa, Lotta piiloutuu laatikkoon.

Eikä silloin ehdi poseerata kameralle edes niin pitkään, että tulisi tarkkoja kuvia.

Pakkaaminen kiinnostaa ihan hirveästi. Tekisi vain mieli roikkua sisustusblogeissa ja suunnitella uutta kotia. Eikä pakata. Se on tylsää. Mutta onneksi välillä sataa, niin malttaa olla kotona, hengailla ilman meikkiä ja...niin, pakata.

Tämä hetki

2011-07-24T10:18:00.002+03:00

Eräänä päivänä, kun aurinko paistoi, tuntui pitkästä aikaa ihanalta ottaa kuvia. Inspiroivalta. Joten annoin räpsyä.

Näitä hetkiä voi sitten muistella sorvin ääressä.
Kun oli aikaa vain lähteä käymään jäätelöllä ja puistossa, ilman stressiä.
Mitä nyt pieni (lue iso) PMS päällä. Siksi mua masensikin niin paljon tämä kotielämä.
Ei mulla ole ennen sitä ollut, mistä se tässä iässä yhtäkkiä ilmaantui?
Onneksi se meni jo, nyt voi taas olla hyvällä päällä ja nauttia viimeisistä viikoista.
Sitten elämä muuttuu ja paljon. Olemme aloittaneet jo rytmimuutoksen heräämällä aikaisemmin. Huoh.

Heikkouksia

2011-07-21T21:48:00.004+03:00

Alle kuukausi, niin aloitan työt. 1 v 2,5 kk kotonaolo on sitten ohi ja koko meidän elämä muuttuu. Ollaan uudessa kodissa, Lotta menee tarhaan ja minä töihin. Ja mitkä on fiilikset?

MAHTAVAT!!! :D Elkää vetäkö hernettä nenään, lukijat! Mutta en malttaisi odottaa edes näitä neljää viikkoa enää! Olen niin kurkkua myöten täynnä kotonaoloa nyt, että odotan innolla kaikkia näitä muutoksia. Tekee oikeasti meille molemmille hyvää. Kerronpa miksi.

Erään päivän asu: Paita Lindex, isompi koru H&M, farkut KoneHelsinki.

Meissä on molemmissa ne huonot puolemme. Kyllä, meillä on niitäkin! :P Minä olen temperamenttinen, tulinen, intohimoinen, kiivas. Äkkipikainen ja äkkijyrkkä. Vaativa ja perfektionisti. Aika vaikea ihminen siis.

"Lotta, hymyile kameralle!"

Lotan huonoja puolia on ainakin herkkyys, joka tietenkin voi olla myös hyvä puoli. Ujous myös rajoittaa aika ajoin ns. normaalielämää. Lotta ei halua leikkiä puistossa vieraiden lasten kanssa, tai edes puolituttujen. Hän mieluummin istuu penkillä yksin, kun leikkii mukana. Hän saattaa alkaa hysteerisesti itkemään, jos vieras lapsi tulee samaan liukumäkeen. Jos mukana olisi edes yksi tuttu lapsi tuomassa turvaa, Lotta voisi leikkiä myös vieraiden kanssa. Mutta yksin hänestä ei ole siihen. Vaatii pitkän aikaa, että Lotta "hyväksyy" vieraan ihmisen.

Joten nyt, kun molemmilla alkaa omat jutut, toivonkin, että olisin kärsivällisempi äiti. Ja toivoisin, että Lotasta tulisi vähän reippaampi ja itsenäisempi. En tietenkään vaadi mitään totaalista luonnemuutosta, onhan Lotta ujo ja sille ei voi mitään, se on synnynnäistä. Mutta pientä kohennusta siihen voisin toivoa. Ettei tarvitsisi istua yksin penkillä kun olisi leikkikavereita.

Ja odotan myös uuden kodin sisustamista! Pukeutumistyylini on tämän kesän aikana muuttunut, kuten tiedätte, ja haaveena on muokata uutta kotiakin samaan suuntaan. Sitä ennen pitää pakata, pakata, pakata ja hengittää syvään ja nauttia vielä viimeisistä neljästä viikosta! :)

Menijöitä

2011-07-19T11:57:00.004+03:00

Mehän ollaan kovia menijöitä, Lotta ja minä. Eilenkin lähettiin vähän pyöräileen mun isän ja sen uuden heilan kanssa ja päädyttiin Turkansaareen. Oltiin liikenteessä 6 tuntia ja polettiin 35 kilometriä.

Me ollaan menty niin paljon, ettei oo ehtinyt etes bloggaileen. Ja kun ehtis, niin ei voi, koska mulle iski isnpiraatio ja kirjoitan kirjaani joka hetki. Tai hoidan muuttoasioita. Alle kaks viikkoa siihenkin.

Mutta nyt pieni purku siitä mitä ollaan tehty ja touhuiltu. Tai ainakin osasta, kamera kun ei aina oo mukana.

Viime torstaina käytiin Tietomaassa.

Sen jälkeen sitten vähän Ainolanpuistossa kiikkumassa.

Sitten sunnuntaina nautittiin live-musasta Lasten Piknikissä Torinrannassa. Kallista lystiä, mutta tykättiin!

Esiintymässä oli Taskumatit, Kengurumeininki (jossa oli aika kuuma basisti :P) ja Hevisaurus.

Kuten kuvasta näkyy, Lotta rakasti kattoa bändejä.

Ollaan me välillä ihan rauhassa kotonakin, mutta me molemmat nautitaan kyllä tästä aktiivisesta elämästämme. Alle kuukausi, niin kaikki muuttuu. Nyt pitää nauttia, vielä kun voi!

Kajaani

2011-07-13T22:34:00.002+03:00

Eli viimeinen reissuselvitys.

Kajaanissa on rennompaa. Ollaanhan me melkein kotona. Mummolassa. Ja oonhan mä asunut siellä joskus. Ei tehty ees juuri mitään ihmeellistä. Oltiin vaan ja löhöiltiin. Käytiin jalkapallo-ottelussa kannustamassa Annia.

Lotta rakastaa Jamia. Jami ei niinkään Lottaa.

Lotta rakastaa kahlailua. Ei uimista. Heti jos yrittää sitä saada syvemmälle, se pistää vastaan. Mutta rantavedessä se lilluu, ui, polskii, leikkii, hyppii, mitävain. Rakastaa.

Jami rakastaa seistä tuntikausia vedessä ja tuijottaa kaloja. Tädillä oli aikanaan samanlainen koira. Sen nimi oli Lotta. :)

Lotta sai myös onkia enon kanssa. Ilman syöttiä. Mutta mitä siitä, tärkeää oli se, että sai laittaa pelastusliivit päälle ja pitää ongenvavasta kiinni. Kai se tunsi itsensä tärkeäksi. Varsinkin kun onkikaverina oli eno.

Ja enosta puheenollen, juhlimme reissun lopuksi veljeni rippijuhlia. Sniisk. Pikkuveli on jo niin iso. Lotta sai olla taas nättinä.

Pikkusiskokin on niin nätti. Kai meidän perheessä on jotain nättigeenejä. :D

Vai onkohan? :D

En tiedä nättiydestä, mutta ihana perhe mulla on. Rakkaita kaikki.

Ei me tietenkään näytetä yhtään samalle, kun on eri isä ku nuilla. Ja mä oon niin pienikin. Sisko on vajaa 13 ja menee kohta ohi. Ei sillä, mä taidan olla melkein lapsellisin meistä. Kattokaa nyt.

Kiitos Kajaani, lisää taas joskus. <3

Turku-Helsinki

2011-07-13T00:15:00.003+03:00

Reissussa, part 2.

Naantalin ja Muumimaailman jälkeen ajelimme Turkuun yöksi, saimme nauttia ihan hotellisängyistä! Paitsi että Lotta piti tunkea matkasänkyyn, joka oli ehkä 1v vauvoille mitoitettu. :D Mutta hauskaahan tuolla näytti siinä olevan.

Turussa seuraavana aamuna tapasimme nettiystäviä puistotreffien merkeissä. Lotalla ja Miriamilla meni rattoisasti pari tuntia leikkien ja mansikoita syöden. :)

Sittenpä suuntasimmekin Helsinkiin. Ajelimme suoraan Itäkeskukseen, jossa meillä oli hetki aikaa shoppailla ja sitten saimme nauttia taas nettiystävien seurasta. Ihanat Suvi, Nida ja Noel viettivät meidän kanssa pari tuntia. Olipas jännää tavata ekaa kertaa tyypit, joiden blogia oon lukenut vaikka kuinka pitkään. :D

Shoppailtiin tosiaan myös vähän. Mä ostin lähinnä itselleni, Lotalla kun vaatteita riittää. Enkö ookkin aika ihana rinsessa? Ehkä huomannette myös värit, mitä sain taas lisää kaappiini. Niiden mustien sekaan. Siis noi on värikkäitä, kun mun hyllyjä katsoo. :D (Kruunut olivat tärkeässä osassa kun katselimme Espoossa Monacon häitä)

Paita löytyi Lindexiltä ja täydellinen hame Mangosta. Ihanaa kun oli kauppoja, joita ei oo täällä Oulusa. Mango! Zara! Vau!

Ja sitten mun lempparijuttu: Korkeasaari!

Lotan uusi paita on sieltä eksoottisesta Zarasta, mun uusi hame Lindexiltä.

Ihania nuo kamelit!!

Karhut on parasta koko Korkeasaaressa.

Värikkäät Ibikset veivät myös sydämen.

Korkeasaaren jälkeen piti vielä tehdä sitä ja tätä ja sanotaanko näin, että jo tuossa vaiheessa mua väsytti ihan hirveesti. Pääkaupunkiseudulla yövyimme perhetutun luona Espoossa, rivitaloasunnossa, jossa yöt olivat todella tukahduttavan kuumia. Joten muutama kaveri jäi tapaamatta, mikä tietenkin harmittaa, mutta ei vain mehut enää riittäneet.

Sunnuntaipäivänä suuntasimme sitten nokkamme kohti Kajaania. Lottahan ei tietenkään kiukutellut juurikaan, vaikka mä olinkin jo ihan poikki. Kuunteli korvanapeilla radiota ja vähän torkahti. Leikki leluillaan ja piirteli. Kerrassaan iisi tapaus.

Tämän ja edellisen postauksen kuvista osan on ottanut pikkusisko. Kiitos Annille! <3

Ja vielä yksi reissuselvitys tulossa!

Forssa-Naantali

2011-07-12T12:35:00.002+03:00

Saavuimme eilen Ouluun. Puolentoista viikon reissu on ohi, ja nyt alkaa kovat tohinat muuton suhteen täällä kotona. Mutta sitä ennen voi muistella reissua, josta postailen nyt useammassa osassa, koska oli niin paljon eri juttuja! Tässä siis reissupostaus osa 1.

Lähdimme siis kesäkuun 29. päivä Oulusta kohti Forssaa. 11 tuntia istuttiin autossa, jossa ei ollut ilmastointia. Ja tietenkin oli helle. Lotta hikoili eniten, mutta ei valittanut. Reippaasti jaksoi matkustaa, vaikka nukkumaanmenokin venyi puoli yhteen yöllä!

Ja aamulla kahdeksalta pystyyn!! Olimme siis yötä Forssan vieressä, Tammelassa sukulaisten luona. Heillä oli autotallissa sellainen kirjakauppa, josta sai ottaa niin monta kirjaa kun jaksoi kantaa. Olin mielissään!

Sitten pirteinä kohti Naantalia ja Lotan mieliksi menimme Muumimaailmaan.

Nuuskamuikkunen oli koko paikan kohokohta, kun otti oikein kädestäkin! Muumikaupasta lähtikin mukaan ikioma pehmo-Nuuskis.

Sitten pari kuvaa kauniista Naantalista. Pitää joskus vierailla uudestaankin, oli ihanan merellinen ja idyllinen kaupunki!

Myöhemmin lisää reissusta! Onkos kukaan lukijoista käynyt Muumimaailmassa? Lotalle se ainakin oli tosi ihana elämys ja haluaa ensi kesänä uudestaan! :)

Mars matkaan!

2011-06-28T17:37:00.003+03:00

Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo, että lähdemme reissuun. Huomenna starttaa siis auto kohti eteläisempää Suomea!

Emme siis lähde ulkomaille, vaan otamme iloa irti kotimaasta. Matkareittimme on seuraavanlainen: Forssa-Naantali-Turku-Helsinki/Espoo-Kajaani. Seuraavina päivinä siis blogissa luvassa hiljaiseloa, mutta reissun jälkeen sitten varmaan paljon reissukuvia.

Reissun kohokohdat ovat Muumimaailma, nettikavereiden treffaus ja Korkeasaari! :) Varokaa vaan Kirsi, Suvi ja Sanna, me tullaan!

Kuvat tältä päivältä puistosta

Toivotaan siis hyviä säitä ja kivaa reissua meille ja muille myös jos reissailette tai kivoja kotipäiviä jos olette kotona! Heipsan!

Midsummer

2011-06-25T22:23:00.003+03:00

Juhannusaaton vietimme parhaan ystäväni 30-synttäreillä. Söimme masut pömpöiksi ja Lotalla leikkikavereita riitti. Oli pehmoleijonia ja ihan oikeita lapsiakin.

Juhannuspäivänä sitten juhlittiin toisen hyvän ystävän synttäreitä. Paikalla oli myös Lotan bestis ja hyvää ruokaa. Nyt maha kiittää isoudellaan.

Sunnuntaina uhmattiin sadepilviä ja viileää tuulta ja mentiin rannalle! Seurana meillä oli hyvä ystäväni, ja Lotan mielestä hänen poikaystävänsä, Pekka. Lotta jopa kävi uimassa, vähänniinku, ja me aikuiset kahlattiin. Sitten syötiin piknik-eväät ja mentiin puistoon kiipeilemään.

Muutamista kuvista kiitokset Sannalle ja Pekalle!

Sellainen juhannus meillä, paljon ulkoilua, hyvää ruokaa, ystäviä ja jopa ikkunanpesua. Parin päivän päästä lähdetään reissaamaan, joten ihan kiva oli viettää keskikesän juhlaa kaupungissakin. Oli ainakin rauhallista ja hiljaista...:D

Miten meni teidän juhannus? Oliko ihanaa mökki-idylliä, päinvastoin kun meillä? Saa kommentoida! :)

Juhannuksen menu

2011-06-24T13:14:00.002+03:00

Meidän juhannus koostuu ystävistä, hyvästä ruuasta, naurusta ja täytekakusta. Emme pääse mökkeilemään, mutta kyllä kaupungissakin voi viettää mukavan juhannuksen.

Koska kyläilemme pitkin pyhiä siellä sun täällä, olen tehnyt kotiin vain terveellistä ja ravitsevaa pikkusyötävää. Saanko siis esitellä...

Juhannussalaatti

Tammenlehtisalaattia
Puolikas kurkku
Kolme kananmunaa
Kapriksia
Säilykepersikoita
Raejuustoa
Retiisiä
Salaattikastiketta (esim. valkosipuli)

Hedelmäinen pikajälkkäri

Loput säilykepersikoista
Kolme omenaa
Kermavaahtoa

Hyvää juhannusta lukijat! Älkää olko liian kännissä, jos vietätte juhlaa lasten kanssa! :)

On niin paljon

2011-06-21T21:38:00.002+03:00

kerrottavaa!!!

Mekko kirppis

Legginssit H&M

Eräs ihku lukijani kysäisi kommenttiboksissa: Olen unohtanut mistä koulusta valmistuit ja mikä on ammattinimikkeesi... Voisit postata myös millaisiin työpaikkoihin voisit työllistyä ja mikä olisi unelmien ammattisi? Suomen ja maailman mittakaavassa...? ;) Ja millaista työtä toivoisit saavasi syksyllä... :) Etkös sinä syksyllä toivonut pääseväsi takaisin työelämään...?

Kysymys sattuikin sopivaan saumaan...mutta vastataanpas ensin. Olen siis medianomi (AMK). Suuntautumisvaihtoehdoltani olen tuottaja, josta sanotaan OAMK:n nettisivuilla näin:

Mediatuottaja osaa mediaprojektien suunnittelun, johtamisen, toteuttamisen sekä näihin liittyvän liiketoiminnan. Mediaprojekteja ovat esimerkiksi audiovisuaaliset, tapahtuma- ja Internet-pohjaiset tuotannot.

Unelmieni ammatti olisi, joskus vuosien päästä, kirjailijan, käsikirjoittajan tai copy writerin työ. Ehkä joskus. :)

Realiteetit tosin ovat ne, ettei täällä päin Suomea ole hirveästi töitä meille, joten olen katsellut hyvin laaja-alaisesti töitä tässä viime kuukaudet. Mikä tahansa kohtuullisen mielekäs ja kohtuupalkkainen työ kelpaa! Rajoitteita kuitenkin on mm. työajassa, koska Lotta ei ole vuoropäiväkodissa eikä juuri muita hoitajia ole.

Mutta tänään sain töitä! Ei se unelmaduuni ole, mutta kelpaa minulle. Liiemmin menemättä yksityiskohtiin voin paljastaa, että tulen elokuun puolivälistä alkaen tekemään myyntityötä. :)

Toinen vastaamatta jäänyt kysymys koski vapaa-aikaani, ts. Lotatonta aikaa. Lotta on 1-2 yötä viikossa isillä, jonka aikana minä mm. käyn kuorossa tai SPR:ssä, lenkkeilen tai liikun, katson leffoja, roikun koneella, luen, tuijotan sarjoja, nukun, käyn leffassa tai kavereilla tai jopa harvoin baarissa tai vain iltaa istumassa.

Elokuussa saan järjestää myös tuparit, sillä tänään sain työpaikan lisäksi tietää, että elokuun alusta meille on varattu kämppä! En edes tosissaan hakenut mitään, kunhan heitin hakemuksen kun löysin tätä nykyistä halvemman kolmion parinsadan metrin päästä. Nythän asumme 1980-luvulla rakennetussa isossa kaksiossa, minä olkkarissa ja Lotta makkarissa. Pääsemme muuttamaan vuosi sitten täysin peruskorjattuun ja uusittuun kolmioon, jossa on molemmille omat makuuhuoneet.

Joten huh, mikä muutoksien syksy! Viikon sisään olemme saaneet unelmien tarhapaikan, uuden kodin ja minulle töitä! Aika ihanaa, kun muutenkin on hyvä mieli kaiken sisäisen prosessoinnin jäljiltä...:) Ehkä se todellakin on niin, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Tai kun itsensä uskaltaa avata, voi saada mitä tavoittelee. :)

Take it easy on yourself

2011-06-19T11:24:00.003+03:00

Olen taas kokenut ahaa-elämyksiä. Niitä on tullut viimesen parin vuoden aikana niin paljon, että olen melkein Dalai Lama. Nyt olen tajunnut mm. sen, että olenkin melko hoikka ja ihan nättikin. Muistatte ehkä kevättalvisen kriisini?

Siis sen valituksen siitä, että ihoni on huono ja muutenkin olo on ruma. No, ei ole enää. Tai siis iho on edelleen huonohko, vaikkakin ehkä hieman parempi. En tiedä miksi. Ehkä se on tää kesä? Ajattelin vielä vähän aikaa sitten, että noo, mä nyt oon tämmönen aknenaama punkero. Ja sitten havahduin. Onko tämä nainen muka aknenaama punkero?

Keskiviikon asu:
Paita kirppis
Farkut Seppälä

No ei todellakaan. Kusi ei toki ole noussut päähän, mutta terve järki ja objektiivisuus on. Miksen voi muka hyväksyä itseäni, jopa rakastaa itseäni? Päätin siis hyväksyä ja rakastaa ja totesin, että olen todella tyytyväinen. Myös kuorossa käynti ja esiintyminen ovat parantaneet viime aikoina itsetuntoani. Olen huomannut, että olen kehittynyt laulamisessa, saanut mielekästä tekemistä ja etenkin päässyt lavalle tanssimaan ja laulamaan. Harrastukseni on avannut minua, suoristanut ryhtiäni ja saanut hyvän olon niin kehoon kuin mieleenkin.

Toissayönä heräsin tunteeseen, että maailma pyörii ja oksettaa. Aamupäivän vietin päivystyksessä, diagnoosi asentohuimaus. Vaikka syitä ei tuohon tautiin tiedetä, veikkaisin omalla kohdallani ainakin järkyttävän niskajumin, stressin laukeamisen, huonosti nukkumisen ja venyttelemättömyyden. Joten tämän ahaa-elämykseni myötä päätin pitää parempaa huolta itsestäni ja kehostani.

Tämän päivän asu:
Paita KappAhl (joo, tiedän että se on ryppyinen, mutta ei haittaa! :D)
Shortsit kirppis
Sukkahousut Stockmann

Ahaa-elämyksen myötä olen alkanut käyttää värejä ja uskaltanut muuttaa muutenkin jo pölyttynyttä ja urautunutta tyyliäni hieman erilaiseen suuntaan. Ja olen entistä tyytyväisempi, kun katson peiliin. :)

Sitten Lotan kuulumiset. Lotta sai tarhapaikan viereisestä päiväkodista. Lotan ryhmää kuvataan päiväkodin nettisivuilla näin:

"Vekarat on kuulovammaisten/puhe- ja kielihäiriöisten lasten integroitu erityisryhmä. Ryhmässä on 12 lasta, erityislastentarhanopettaja, lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja.

Ryhmässä on kuulovamman tai muun syyn vuoksi puheen ja kielen kehityksessä erityistä tukea ja kasvatusta tarvitsevia lapsia sekä tukilapsia. Käytämme puheen tukena tukiviittomia ja kuvia tai kuurojen lasten kommunikaatiokielenä viittomakieltä. Ryhmän toiminnassa korostuu visuaalisuus."

Pyysin Lottaa hymyilemään nätisti :D

Lotta on siis erityisryhmässä tukilapsena, eli ns. terveenä lapsena erityislasten joukossa. Ryhmä on pienempi kuin saman päiväkodin toinen yli 3-vuotiaiden ryhmä. Siinä toisessa on 21 lasta kolmea hoitajaa kohden, joten lievästi sanottuna olen erittäin tyytyväinen tarhapaikasta!

Kävelimme perjantaina päiväkodin ohi ja sieltä tuli jo pari tarhatätiä juttelemaan ja toivottamaan tervetulleeksi. Toinen heistä kertoi, että Lotalle oli jo tehty oma lokero ja omahoitajakin on jo valittu, vaikka Lotta aloittaa vasta elokuussa! Hyvillä mielin siis saamme jatkaa Lotan päiväkotitaivalta. :)

Mekko Lindex
Legginssit ?
Kengät Huutis
Käsikoru lahja

Lotta lähti juuri isänsä kanssa tätinsä rippijuhliin niin kauniina. Minä aion relata, vieläkin huimaa. Illalla pääsen ehkä hierojallekin, eli tänään hemmottelen itseäni. Olen sen ansainnut. :)

Haastattelu

2011-06-17T20:48:00.004+03:00

Mikä sinusta tulee isona? Pelle-setä! Varmaan äiti. Isi!

Mikä on kivointa maailmassa? Sinä! (Siis äiti) Pappa! Syyä jotaki välipallaa, tomaattia!

Mikä on kaikkein inhottavinta? Pappa välillä, tomaatti.

Onko kivaa olla lapsi? Joo. Siksi, on hyvä vauva!

Millaisia aikuiset ovat? Sinä, ukki ja pappa. Taru on ihana. Aikuiset on tuhmia.

Mitä isi yleensä tekee? Koputtelee näin pöydällä. Töitä.

Mitä äiti yleensä tekee? Kokottelee ( ja laulaa Lady Gagaa) popopopokerfeis, bontisvei! Höpöttellee!

Mitä äiti ja isi tekevät töissä? Isi herkuttelee ja on tietokoneella. Äiti höpöttelee varmaan.

Mistä äiti ja isi suuttuvat? Minä teen näin (ja nostaa jalkaa). Isi on huono suuttumaan.

Mistä äiti ja isi tulevat iloisiksi? Jos janottaa, ottaa näin isosta mukista! Mahhaan tikkuja, päähänki tikkuja.

Mihin säästät rahaa? Kirjastoon, eläintarhaan, Afrikkaan!

Mitä keräilet? Kameraan jotaki keräilen. Laukkuun jotaki tavaroita, keksinpalasia.

Miksi ihmisiä on olemassa? Siksi minulla on sormus hukassa.

Mitä haluaisit tehdä kesällä? Ottaa aurinkoa, syyä samalla jätskiä, laittaa aurinkovoidetta, vene! Kirjastoon.

Kuka haluaisit olla? Baletti ja pelle-setä, linnunpelätin.

Mitä toivot joululahjaksi? Muumi-tietokone, A-numero, muumi-laukku!

Haastattelija: Äiti.

Paikka: Oulu, koti, keittiönpöydän ääressä.

Vastaaja: Lotta 2v8kk.

Uhmaikäset

2011-06-16T10:02:00.000+03:00

Me tytöt ollaan joskus vähän höpsöjä. Nytki me aateltiin, et ku Kajaanissa ollaan, niin mennään käymään metässä. Täällähän sitä riittää. Ei siellä varmaan enää oo mäkäräisiä!

Osattiin me sen verran varautua, että laitettiin asiaankuuluvat varusteet niskaan. Eli kumpparit jalkaan.

No tyylikkyydestä huolimatta ne mäkäräiset oli siellä ja ne tuli purasemaan. Vaikka pistiki hupun päähän.

Ei siinä auttanu muu ku mennä autoon istumaan ja antaa mummun kökkiä itekseen sielä metässä. Oltiin sentään söpöinä siellä autossa, ettei menny laittautuminen hukkaan.

Mutta sitte tuli vastaan taas yks vesimaisema, josta oli pakko ottaa kuva. Ettei sitte ollu ihan turha reissu mettään. Todistusaineistoa löytyy alta.

Että eikö me ollakki vaan aika kovia mettämimmejä, hä?

Vastauksia

2011-06-15T10:09:00.003+03:00

Taannoin saamaani palkintoon kuului siis, että minulta saa kysellä ja vastaan sitten parhaani mukaan. Joten tässäpä tulee!

1. Miten olet päätynyt siihen missä olet tänään (eli, mitä on tapahtunut lapsuudessa, nuoruudessa, ennen Lottaa, Lotan isää jne). Jos liian laaja tai henk.koht, ymmärrän kyllä!

Jos koetan pitää tän mahdollisimman lyhyenä..:D

Synnyin Suomussalmella, muutimme sieltä Paltamoon äidin ja isän kanssa ja ollessani 4-vuotias, he erosivat. Iskä muutti Ouluun, me äitin kans Kajaaniin. Kävin siellä koulut, sain pikkuvelipuolen ja sitten kohta pikkusiskopuolen, jotka on mulle kyllä ihan vaan sisko ja veli, eikä mitään puolikkaita. :) Asuimme Kajaanissa ensin rivitalossa, sitten yläasteen ja lukion omakotitalossa, jossa äiti ja sisarukset asuu vieläkin. Seurustelin lukion ekalta saakka noin 5,5 vuotta, muutettiin yhdessä Ouluunkin, mutta 2006 erottiin. Heti perään löytyikin Lotan isi, jonka kanssa oltiin melkein 3 vuotta. 2005 aloitin medianomiopinnot, jotka sain päätökseen vuosi sitten, toukokuussa 2010.

Olen siis rikkonaisesta perheestä, maalla syntynyt, mutta aika normaalin lapsuuden ja nuoruuden viettänyt. Isä ja äiti ovat tosi hyvissä väleissä, olleet aina ja olen koko elämäni tuntenut, että minua rakastetaan ja tuetaan, tein mitä tahansa.

Yläasteelta asti olen ollut "rokkari", siis pukeutunut rokimmin ja kuunnellut rokkia. Ysillä eräs ystävä kutsui pukeutumistyyliäni sanoilla "kävelevä sirkus" :D

Olen tehnyt huimasti virheitä, vääriä valintoja, mokaillut, ollut huono ihminen. Mutta kaikista niistä olen oppinut ja ammentanut voimaa ja viisautta. Kadun vähän, mutten liikaa. Se ei hallitse elämääni.

Minusta tekee minut kuitenkin Lotta. En olisi tällainen ilman äitiyttä ja kaikkea sen tuomaa myllerrystä, eroa ja yksinhuoltajuutta.

2. Millaisia haaveita/tavoitteita sinulla on?

Haaveita ja tavoitteita on vaikka kuinka! Olen sellainen daydreamer...:)

Ensimmäinen tavoite on saada töitä. Melkein mikä vaan käy. Ei ole työkokemusta, joten sitä pitäisi saada nyt jossain muodossa. Lotan tarhapaikka odottaa elokuussa, joten vielä on onneksi pari kuukautta aikaa löytää jotain!

Tavoitteena on myös lisätä nyt sitä liikuntaa, joka on jäänyt melko vähiin viime aikoina! Kroppa kaipaisi kiinteytystä.

Haaveilen myös omakotitalosta, tatuoinneista ja laulukeikoista! Ja etenkin haaveilen unelmieni prinssistä, joka tulisi hakemaan valkoisella ratsulla. No ei ehkä, oon hevosille allerginen. :D Mutta joku hyvä mies ois kiva. En halua tyytyä mihinkään, vaan haluan just hyvän. Joka vie jalat alta. Pistää pään vähän pyörälle ja perhosia masuun. :)

3. Vahvuutesi/heikkoutesi?

Henkisiksi vahvuuksiksi voisin mainita terveen itsetunnon, kyvyn nauraa itselleen, sosiaalisuuden, positiivisen elämänasenteen, vilpittömyyden ja tunnollisuuden. Ulkoisesti tykkään itsessäni huulista, silmien väristä, hiuksista, käsivarsista, kaulasta.

Heikkouksia minussa voisi olla hötkyilevyys, kärsimättömyys, temperamenttisuus, itsekkyys, vaativuus sekä itselle että muille ja päättämättömyys. Ja kropassani se löysyys sekä tietenkin kasvojen iho.

4. Miten viettäisit Lotattoman päivän? Kuulostaapa kauhealta... Vaikkei sen pidä kuulostaa!!! <3 Tarkoitan vain, että jos olisit tässä hetkessä lapseton ihminen, miten viettäisit aikaasi. Olisitko työelämässä? Harrastaisitko jotain eriä kuin nyt? Miten elämäsi ylipäätään olisi erilaisempaa, jos olisit lapseton?

Olisin varmasti töissä, ehkä en edes Oulussa! Ehkä jopa ulkomailla. Harrastaisin varmaan enemmän laulamista ja liikuntaa. Tai sitten en, juhlisin enemmän enkä harrastaisi mitään järkevää. Olisin ehkä hirveän itsekäs ja laiska ihminen, en saisi mitään aikaiseksi. En osaa sanoa. Kuten sanoin ekassa vastauksessa, Lotta ja äitinä oleminen on muuttanut minua niin paljon, etten osaa edes ajatella millainen olisin ilman sitä. Varmasti kamala, tyhmä ja lapsellinen. :D Lotta on tehnyt minusta minut.

5. Olisi kiva kuulla matkakuumeilustasi! Mitkä ovat sinun TOP 3 tai TOP 5 matkakohdetta, joissa haluaisit vierailla? Miksi?

Oijoi! Minä ja matkustus ollaan semmonen jännä yhtälö, että toisaalta haluaisin hirveästi matkustaa ja toisaalta kuitenkaan se ei kiinnosta hirveästi :D Mystistä. Mutta on mulla muutama paikka, jossa haluaisin käydä...

Tallinna. Kaikki muut on käyneet siellä, paitsi minä. Tai oon mä käyny laivalla siinä satamassa. :D

Keski-Eurooppa, siis Praha, Berliini, Amsterdam yms. Mä en oo mikään etelänloma-tyyppi, vaikken ookkaan muuten viime vuosina matkustellu ku Kreikan rantalomilla. Mutta Keski-Eurooppaan olis ihana päästä katsomaan arkkitehtuuria, kulttuuria, kauppoja, ihmisiä, ravintoloita, kaikkea! Pariisissa oon käyny ja Lontoossa, mut vois nekin nähdä uudelleen.

Jenkki-tour. Ainakin New York ja Los Angeles. Tää on ihan pakko, tai joudun kuolinvuoteellani katumaan katkerasti. Joku päivä. Pakko.

6. Missä kirppareilla nää oikeen käyt? Löyät aina kaikkia siistejä juttuja, käy katteeksi!

Alppilan Alppistore on mun vakkarikirppis! Myös Paljekirppis ja keskustan Second Hand Store on ihan hyviä sekä suosittelen Toppilan kierrätyskeskusta. Myös Kajaanin kirpparit tulee käytyä melkein joka kerta kattomassa, nytkin löysin vaikka mitä! Pitääkin esitellä. Kajaanissakin on hyvä kierrari. Tavarakirppis on mun suokkari Kajaanin kirppiksistä.

Kirppareilla tykkään ostella kirjoja, Lotalle vaatetta ja lelujakin ja nykyään löydän myös itelleni aika hyvin. Kai mä oon jotain peruskokoa, jolle mahtuu niin ässät ku ämmätkin, joten valinnanvaraa riittää. Kenkiä en osaa ostaa enkä laukkuja, pitää siis opetella.

Loppuun vielä yks hyvä biisi. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Törkiää mainontaa

2011-06-11T16:48:00.003+03:00

Mutta pakko! Oululaiset ja lähistölla asuvat voisivat mieluusti tulla viettämään leppoisaa kesäiltaa minun ja parinkymmenen muun laulua kuunnellen ja katsellen ens viikolla! Sekakuoro Kärpänen vetäsee vielä kaks settiä, joten sinne ihan jokainen!

Esitysajat ovat siis
Ti 14.6. klo 19
Ke 15.6. klo 19
Liput maksaa vaivaiset 8/5 euroa ja paikka on Oulun Työväen Näyttämö, Upseerinkatu 4. Intiössä siis.

Esitykset ovat osa Teatteri Kärpäsen kesäpäiviä, joista lissää tietoa niiden sivuilta.

Loppuun vielä yks veto toukokuulta, jonka jälkeen ollaan kehitytty vielä kakssattaa mailia! Mutta pientä maistiaista nyt kumminkin myös ulkopaikkakuntalaisille...:)

Lähtöpiste

2011-06-10T17:42:00.000+03:00

Vietimme tässä kolme yötä siellä, mistä kaikki, eli minä, sai alkunsa. Blogia pitempään lukeneet tietää, että kyseinen metropolihan on siis Suomussalmi ja tarkemmin Näljänkä. Pieni kyläpahanen, joka on parhaat päivänsä jo nähnyt. Kainuun korvessa, vaarojen, metsien ja järvien seassa. Siellä minä vartuin pienestä pilkkeestä isäni silmäkulmassa. Sinne on aina välillä mukava palata.

Paikka missä olimme on siis mun mummola. Siellä rappioromantiikka kukkii ja hiiret viipottavat. Niinku ois mökillä, paitti että uimarantaa ei oo mailla halmeilla. Mihin semmosia?

Mun tavoitteenahan on siis olla vuoden luontokuvaaja. Samoilen metsissä ja syön nokkosia.

No en syö, mutta söin mä serkkupojan onkimaa taimenta, sekä savustettuna että suolattuna. Ite onkimies ei tykkää kalasta. Meikä kysyy että mitäs järkeä siinä on? :D

Siellä oli pari mäkäräistä, joten ulkoilu oli vähän haastavaa. Käytännössä ainoat hetket kun oltiin ulkona on dokumentoitu tänne. :D Suomen kesä! Pakko rakastaa. Mutta pelattiin me vähän käpypalloa sentään välillä.

Mä rakastan vesimaisemia.

Lodenki piti saada kuvata ko kerta äitiki. Kuulema tuli hyviä kuvia!

Tää on mun ensimmäinen koti. Nyt sen portailla istuu Lotta, varmaan samaan tyyliin itekin oon istunu ton ikäsenä. Historian siipien havinaa ja silleen...

Lotta-raukka, mäkäräiset prkl. Laskin että jotain 70 puremaa pään alueella. Sanon vaan että ei parane parissa päivässä vaan on tosi kipeä. :(

Saatiin sentään paistettua makkarat. Lotalla kavereina ukki ja isosetä.

Sellainen reissu maalle. Valokuvaaja-minä nautti kuvauksellisuudesta, mitä Suomen ja Kainuun luonnosta löytyy. Äiti-minä ja diiva-minä emme tykänneet mäkäräisistä.

Päivän top 5

2011-06-09T22:46:00.004+03:00

1. Uuden värin saanut kuontalo. Nyt kelepaa taas.

2. Punainen mekko. Siis mulla. Väliaikaisesti pienennetty olkapäiltä hakaneulalla. xD Oonhan mä kertonu että mulla ei oo hartioita. Mekot on aina liian isoja olalta, jos vähän tiukkoja sitten mahasta :D

3. Kirpparin antimia, osa 1. Siis kirpparilta saattaa löytää oikeesti helmiä kirjoja! High Fidelity on mahti leffa ja nyt viimein saan lukea sen kirjana. Maksoin tosta euron. Ja nuottikirjoja ei voi olla koskaan liikaa, tossakin oli huippubiisejä, kuten Boten Anna ja La Camisa Negra. :D :D Nuottikirja maksoi jopa 3 e.

4. Kirpparin antimia, osa 2. Myös Lotalle löytyi jotain. Pari paitaa ja ehoton herkku, Autot-kirja. Eurolla. Paidat yhteensä 1,5e.

5. Tänään sai alkunsa myös kaiken pahan ydin, eli hottien mammojen blogimiitti 2011! Mä ja yks miuku saatiin houkuteltua yks toinen miuku tänne ja se oli siinä. Heinäkuussa Oulussa räjähtää, varokaahan paikalliset.

Hyvä päivä.

Pokaalia pukkaa

2011-06-09T17:31:00.002+03:00

Sain Sannalta tämmöisen, kiitos! <3

Ja jatkan samaan malliin tämän kanssa, eli tämän myötä annan teille mahdollisuuden kysyä multa mitä vain, tähän postaukseen kommentoimalla. Siis jos kiinnostaa mun elämä tai elämättömyys, Lotan jutut tai vaikka lempiväri (hmm....mikähän se ois...) niin eikuvaan kysymään. :) Kysykää vaikka miks oon näin pöljä. :D

Luovutan tän eteenpäin Inkalle ja Ullalle, joilla molemmilla on matkustusaiheinen blogi! Tykkään lukea neitojen maailmanvalloituksista ja vain haaveilla itse pääseväni joskus jonnekin. Suosittelen siis matkakuumeisille! ;)

Ode to Lode

2011-06-06T09:30:00.000+03:00

En ehkä osaa
aina, useinkaan
olla tarpeeksi kärsivällinen.
Opettaakseni sinulle kärsivällisyyttä,
rauhallisuutta,
tyyneyttä
omalla esimerkilläni.

Onneksi olet armollinen,
annat minulle anteeksi kun pyydän,
hyväksyt selitykseksi
jotain yksinkertaista,
olinpa tyhmä,
en tajunnut,
anteeksi.

Sinä oletkin
paljon hienompi ihminen,
turmeltumaton,
puhdas,
luottavainen.
Vapaa.

Sinun kauttasi olen oppinut
katsomaan maailmaa eri tavalla.
Sinä olet se,
joka toi minut tänne,
nyt niin onnellinen,
paljon parempi kuin ennen,
sinun ansioistasi.

Kiitos.

Säteitä auringon

2011-06-04T21:40:00.001+03:00

olemme ottaneet kiinni.

Vinkki!

2011-06-04T12:37:00.001+03:00

Erään taitavan naisen blogissa on...

Dancing on my own

2011-05-31T21:33:00.003+03:00

Fiksuimmat vetäisevät otsikosta johtopäätökset, mutta kerron teille muillekkin. Ihastuminen ei tällä kertaa(kaan) johtanut mihinkään, mutta sain kaverin. Tai ehkä ystävän, aika näyttää. Oh well, that's life.

Sillä välin voipi laittaa huulipunaa ja pukeutua ei-mustaan, ainakin osittain.

Ja tanssia olen kyllä saanut, eikä ole tarvinnut edes yksin. Eiliset kolmen ja puolen tunnin kuorotreenit takasivat sen! Meillä ei pelkästään lauleta vaan myös tanssitaan ja reisistä sen ainakin huomaa! :D

Valmis kesään?

2011-05-28T12:42:00.000+03:00

Samanaikaisesti odotan kesää ja suhtaudun siihen nihkeästi. On kivaa, kun muillakin on loma, voi ulkoilla rennommin ja reissata ympäriinsä.
On myös hikistä, tukahduttavaa, kuumaa. Ja taas pitää rillutella vähissä vaatteissa ihmisten ilmoilla. Asia, mistä en todellakaan nauti.
Mutta pakkohan se on, jollei halua paistua. Olen siis avannut jo shortsikauden, sukkahousulisällä kun vielä sitä hellettä ei ole pahemmin näkynyt.
(Onneks, sillä mä viihtyisin varsin hyvin vaikka koko kesän 15 asteen lämmössä!)

Tukkakin alkaa olla niin pitkä, että sitä voi laittaa. Otan välillä suoristusraudan esiin ja vähän taivuttelen latvoja.
Tai sitten laitan vähän huulipunaa.
Olen taas alkanut laittautua.
Ehkä se johtuu siitä että olen vähän ihastunut.
Tai ehkä mulla on sittenkin kesäinen ja odottava mieli.
Ehkä molempia. :)

Kuplia

2011-05-27T17:35:00.002+03:00

Tätä Lotta voisi tehdä vaikka aamusta iltaan.

Kesälook

2011-05-21T21:32:00.002+03:00

Leikkasin Lotalle kesätukan. Sitä tukkaa riittää niin paksusti, että varmasti hiostaa helteillä jos pitää pitkänä. Ja jotenkin Lotalle passaa tollanen fashionista-tukka, eikös?

Nyt meillon molemmilla polkkatukat. Pitäskö seuraavaks ostaa pelkästään samanlaisia vaatteita?

Kuulumisia

2011-05-19T17:39:00.002+03:00

Hiljaista on! Siksi että on niin paljon tekemistä. On ollut siis kaikkea! Menoja ja meininkejä.

Oon murtanu varpaani. Potkasin kosketinsoitinta. Sillon ei naurattanu mutta nyt naurattaa.

Lotta on yökyläilly mummulassa, mä oon käyny ainaki baarissa.

Sit ollaan kyläilty yhdessäkin, mm. vanhojen ystävien luona.

Oon saanu uuden pyörän.

Niin ja uuden puhelimen, Nokia E75:n. Käytettynä.

Kuva täältä.

Sit mä oon laulanu. Niin paljon että ääni on käheä lähes koko ajan. On ollu kuoron esitys, treenejä ja viikon päästä lauantaina mulla on sooloesityskin, jota oon kans treenaillu. Tuntuu, että koko ajan pitää laulaa. Mutten valita, rakastan niin paljon!!

Kuva täältä.

Niin ja sit mä oon myös käyny vähän treffeillä. :)

Onnea ja

2011-05-12T21:56:00.000+03:00

hyvää Lotanpäivää! <3

Grrrau!

2011-05-09T13:29:00.011+03:00

Oussilta pöllin tämmösen. Eli kuumimmat uroot 2011. Tähän semmosta syntikkapoppia ja hikisiä rintalihaksia.

Nojoo.

Eli ensiksi alotetaan pahiksista, siis meikän entinen miesmaku on ollu kauheen tommonen rokkari-pitkätukka-renttumeininki-painotteinen. En enää yhtään tykkää tämmösistä miehistä. Muutaku ehkä silmänruuaksi. :P

Kuva täältä.

1. Kurt C. Ei kyllä vaadi selityksiä, koska on söpöyden lisäks musikaalinen nero, jollasta arvostan. Siis toi katse. Kattokaa nyt.

Kuva täältä.

2. Kuolleiden klubi jatkuu Heath Ledgerillä. Näissä kahessa ekassa on kyllä semmonen juttu, että ulkonäköön vaikuttaa positiivisesti älykkyys ja nerous ja semmonen sisäinen palo. Heath oli loistava näyttelijä, yksi aikansa parhaista. Se huokui siitä ja teki siitä seksikkään.

Kuvat täältä.

3. Pittää täällä yks tvailaitteri olla. Jackson Rathbone. Meleko hyvin toi renttu-look hallussa. Tää ei mikkään älytön lahjakkuus kyllä oo, mutta onhan sekin jo ihan hyvin että näyttää melkein täydelliseltä. Joku tossa pitkässä tukassa on kyllä!

Mutta niin, mää oon nykyään siis ihan unohtanu tommoset pahat pojat. Kiltteyskin voi olla seksikästä. Ja nörtteys! Tsekatkaas nää...

Kuva täältä.

4. Samuli Vauramo. Ihan suoraan kirkkokuorosta! Melkein ainakin. :P Oon vieläpä kuullu Samulin tavanneilta että se on tosi reilu jätkä ja oikein kunnollinen tyyppi. Jos se ei ois tuommonen työmyyrä niin voisin tehä sen kanssa viis lasta ja ostaa koiran.

Kuvat täältä.

5. Läst bat not liist. Meikän ultimate nörttipoju-unelma! Jesse Eisenberg. Hauska ja viksuki vielä! Selkeästi tän hetken ykkönen meikän listalla, vaikka tuo Kurtti onki semmonen all time favv. Jesse, odotan sua täällä, pusipusi.

Selvästikkin mä pidän aivoja miehen seksikkäimpänä elimenä, enkö? :D Mutta oikeesti, mää en syty niistä lihaksista niinkään, vaikka joskus nekin on pakallaan, hehe.

Yllätyksiä? Selviä valintoja? Mitä mieltä meikän listasta? Tehkääpä muutkin! :)

Tänään

2011-05-08T07:53:00.002+03:00

toivotamme onnellista päivää äitien!

Itse en saanut aamiaista vuoteeseen, mutta sain laulun ja itsetehdyn paketin ja pitkän halauksen ja se ainakin on enemmän kuin ihanaa.

Lotalta lukijoille seuraavat terveiset: fggggfcgccfj ghcjfhhhhgfh.

Leikitään prinsessaa

2011-05-04T21:46:00.002+03:00

Viime perjantaina vietettiin sekä kuninkaallisia häitä että Oulumasujen ja Hyvän Mielen Talon lasten Linnan juhlia. Olin itse siellä "töissä", eli hääräilin kasvomaalauksessa ja lauloin ja soitin pianolla prinsessalaulun.

Ja tietenkin olimme asianmukaisesti pukeutuneita.

Ystäväni Suvi on kuvannut nämä otokset, kiitos kaunis. <3 Tämäkin ihme piti ikuistaa, kun minä leikin vapaaehtoisesti prinsessaa...Aikuisiällä. :D Eiks ollakki nättejä?

Mä oon Laura!

2011-04-29T21:28:00.004+03:00

Mun ja Loden avoerosta on nyt tasan kuukausi. Se laukaisi jotain. Jonkilaista henkistä irtaantumista varmaan. Siis sellaista, että hei, mä oonkin jotain muutakin ku äiti. Mä oon myös Laura!

Ja se alkoi siis siitä, että mä sain oman huoneen, oman valtakunnan. Sain tilaa hengittää. Sain mahdollisuuden nukkua täysiä öitä Lotan ollessa kotona. Aloin taas muistaa, että minäkin olen tärkeä.

Ja nää mun harrastukset on tulleet suurempaan rooliin viime aikoina. Kuorossa on aivan ihanaa ja SPR:n aktiivina on tosi palkitsevaa ja jotenkin ravitsevaa olla. Kävin tuossa pari viikkoa sitten päivän Pyhäsalmella piirin vuosikokouksessakin ja nautin siitä tosi paljon. Sain tavata aikuisia ihmisiä, tehdä aikuisten juttuja ja heittää aikuisten läppää. En varmaan sekuntiakaan ajatellut Lottaa koko sinä päivänä. Ja teki niin hyvää.

En tietenkään rakasta Lottaa yhtään vähempää. Mutta en halua upota äitisuohon, se ei oo mua varten. Mä olen myös jotain muutakin. Lotta on edelleen se tärkein, mutta itse tulen tosi tiukasti kakkosena. Nyt on vain tullut sellainen luontainen tarve ottaa etäisyyttä. Löytää se oma napa.

Ja pitkällä tähtäimellä se on molemmille parasta. Onnellinen äiti - onnellinen tytär. Vai mitä?

Kysyn vaan

2011-04-28T22:25:00.003+03:00

Mitäs teille kuuluu? Mitä mieltä olette uudesta bannerista? Mistä haluaisitte nähdä kuvia tai lukea? Haluatteko tietää jotain? Miltä teistä tämä kevät tuntuu?

Ja etenkin, haluatteko nähdä ihmeen?

Meille on muuttanut pinsessa.

Pääsiäistunnelmia

2011-04-25T20:49:00.004+03:00

Kajaanista.
Vietin melkein koko loman kamera kaulassa.
Tältä se meidän pääsiäinen näytti.

Valo, aurinko, lämpö.
Arkirealismi.
Luonto, järvi, taivas.
Nauru, pimeä kevätyö, vanhat ja uudet tuttavuudet.
Kaikki niin kauniita asioita.

Ainiin, tuon yhden kuvan Oulujärveltä otti äiti. Kiitos teille tästä lomasta, teki hyvää. :)

Parvekekausi

2011-04-21T17:11:00.000+03:00

avattu.

Ihanaa kuvata, kun valoa riittää ja on hyvä kamera.
Näitäkään kuvia ei tarvinnut käsitellä,
ja miten värikylläisiä!

Ja on ihanaa, että on iso parveke,
se on kuin ylimääräinen huone.

Poset hallussa

2011-04-19T19:51:00.004+03:00

Lopuksi vielä meidän tiimi,
pukeudutaankin ihan samiksesti aina välillä.
Pitäähän yhteneväiset uniformut olla,
kun ollaan kerta molemmat supertyttöjä.

Äidin paita kirppis, farkkushortsit pätkäisty GT:n farkuista, legginssit H&M,
Lotalla paita kirppis, shortsit huutis ja sukkikset varmaan Citymarketista.